Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Luku 27

Jeesus luovutetaan Pilatukselle

(Mark. 15:1; Luuk. 23:1,2; Joh. 18:28-32)

1. Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvottelun Jeesusta vastaan surmatakseen hänet.

2. He sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat maaherra Pilatuksen käsiin.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:1-2)

Jeesus viedään Pilatuksen luo

1.Suuri neuvosto piti lyhyen, mutta välttämättömän kokouksen. Yöllisiä oikeuden istuntoja ei juutalainen laki hyväksynyt. Kuolemantuomio vaati kaksi oikeudenkäyntiä, joiden välillä oli oltava yksi päivä. Koska Suurelta neuvostolta oli evätty oikeus julistaa kuolemantuomioita, ainoastaan maaherra voi tehdä sen. Neuvoston oli siksi keksittävä jokin syytös Jeesusta vastaan. Pietarin kieltäminen tapahtui arvattavasti kolmen tienoilla aamulla. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee Juudeassa kello viiden aikaan, joten neuvosto kokoontui niihin aikoihin (pitkäperjantain aamuna).

2.Jeesus sidottiin jo puutarhassa (Joh 18:12), mutta hänet ilmeisesti päästettiin siteistä Kaifaan luona. Joh 18:28:n mukaan Jeesus vietiin palatsiin (maaherran asuntoon). Tämä ei Luuk 23:7:n mukaan voinut mitenkään olla Herodeksen palatsi. Se oli Antoniuksen linna, joka oli temppelialueen luoteispuolella. Maaherrana oli Pontius Pilatus. Hänen hallituspaikkansa oli Kesareassa meren rannalla, mutta suurten juhlien aikaan hän tavallisesti oli Jerusalemissa. Pilatus oli Juudean maakunnan maaherrana, prokuraattorina, vuodesta 26 jKr. alkaen ja hoiti virkaa kymmenen vuoden ajan. Juutalaisten syytös Jeesusta vastaan oli, että hän oli muka villinnyt kansaa ja kieltänyt sitä antamasta keisarille veroa, Luuk 23:2. Pilkkaamissyytöstä Pilatus ei olisi koskaan hyväksynyt, Matt 26:65,66.

*************************************************

Juudas hirttäytyy

(Ap. t. 1:18,19)

3. Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu, hän katui ja palautti ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meille kuuluu, omapa on asiasi."

5. Silloin Juudas viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

6. Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta."

7. Neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.

8. Sen tähden sitä peltoa kutsutaan vielä tänäkin päivänä Veripelloksi.

9. Näin kävi toteen profeetta Jeremian kautta puhuttu sana:

        "He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka he olivat israelilaisten puolesta tästä miehestä arvioineet,

10.     ja antoivat ne maksuksi savenvalajan pellosta, niin kuin Herra oli minua käskenyt."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:3-9(10)

Juudaksen katumus

3.On mahdollista, että Juudas oli arvellut Jeesuksen selviytyvän tekemällä ihmeen. Juudaksen "katumus" ei johtunut hänen tekemästään synnistä, vaan sen seurauksista. Tässä käytetty sana "(metamelomai)" ei ole sama, jota tavallisesti käytetään kääntymyksestä ja katumuksesta "(metanoia)". Tässä sana ilmaisee murhetta jostakin, jota on tehnyt ja jota toivoisi tekemättömäksi. Se esiintyy kuusi kertaa Ut:ssa, kertaakaan se ei kuvaa todellista kääntymistä Jumalan puoleen. Se oli tunteen muutos, mutta ei mikään pelastava parannuksenteko. Rahat, joita Juudas oli aikaisemmin himoiten katsellut, näyttivät hänestä nyt vastenmielisiltä. Mutta hän ei itkenyt, niin kuin Pietari, 26:75. Kääntymys ei ollut Jumalan mielen mukaista murhetta (2 Kor 7:9).

4.Tunnustus oli merkittävä todistus Jeesuksen viattomuudesta, mutta hengellisiä johtajia se ei liikuttanut. Juudas ei tunnustanut syntiään Jumalalle, vaan niille, jotka olivat osallistuneet hänen kanssaan rikokseen.

5.Juudas tunkeutui temppeliin, jonne ainoastaan papeilla oli lupa tulla. Hän heitti verirahansa pois. Sana "viskata (riptè)" on hyvin voimakas ilmaisu - viskasi luotaan.

Matteus sanoo tässä Juudaksen hirttäneen itsensä, kun taas Pietari sanoo Apt 1:18: »Hän suistui alas ja pakahtui keskeltä». Juudas hirttäytyi ensin, mutta hänen käyttämänsä köysi ei luultavasti ollut tarpeeksi vahva, tai sitten oksa murtui ja hän syöksyi kallioihin.

6.Temppelirahastoa kutsuttiin "korbaniksi". Siihen ei saanut panna vieraita rahoja eikä myöskään »portonpalkkaa eikä koiranpalkkaa» (5 Moos 23:18). Tässä ylipapit tunnustavat maksaneensa rahaa saadakseen Jeesuksen surmatuksi.

7.Pellon on osoitettu olevan Hinnomin laakson lähellä, etelään Siionin vuoresta, Jerusalemin muurien ulkopuolella. Hautapaikka oli tarkoitettu joko Jerusalemissa kuolleita vieraita tai siellä asuvia pakanoita varten. Yksikään juutalainen ei sallisi vieraita haudattavan isiensä hautoihin. Apt 1:18:n mukaan Juudaksen sanotaan itsensä hankkineen pellon, mutta Pietarin puheen ja Matteuksen kuvauksen välillä ei ole mitään ristiriitaa. Papit eivät voineet pitää epäpuhtaita verirahoja. Koska he ostivat pellon Juudaksen rahoilla, voidaan peltoa aivan hyvin sanoa myös hänen pellokseen.

9.Lainaus ei esiinny täydellisenä Jeremialla, mutta sitä vastoin Sakarjalla (11:12-13). Useissa vanhoissa käännöksissä, esim. syyrialaisessa, ei ole sanaa Jeremia. Niissä lukee vain »mikä on puhuttu profeetan kautta». Monet arvelevat Jeremian nimen tulleen tekstiin erehdyksessä. Toinen tulkinta perustuu siihen, että Jeremian kirja oli ensimmäisenä profeetallisten kirjojen joukossa. Siitä syystä sanottiin »Jeremia tai joku muu profeetoista» (16:14). Psalmit mainitaan tällä tavalla, Luuk 24:44. Vanhaan testamenttiin kuului kolme pääosaa: laki, profeetat ja kirjoitukset. Profeetoista Jeremia oli ensimmäinen. Juutalaiset puhuivat myös, että Jeremian henki oli Sakarjan yllä.

*************************************************

Jeesus Pilatuksen edessä

(Mark. 15:2-5; Luuk. 23:3-5; Joh. 18:33-38)

11. Jeesus seisoi maaherra Pilatuksen edessä, ja maaherra kysyi häneltä: "Sinä siis olet juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot." 

12. Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään.

13. Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon todisteita he esittävät sinua vastaan?"

14. Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Maaherra ihmetteli sitä suuresti.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:11-14)

Jeesus Pilatuksen edessä

11.Tapana oli, että syytetty seisoi, tuomari istui, vrt. Apt 26:6. Pilatus ei aavistanut, että heidän osansa kerran vaihtuisivat. Pilatuksen kysymys Jeesukselle oli poliittinen, mutta Jeesus tarkoitti hengellistä valtaa.

12.Jeesus sai osakseen kokonaisen ryöpyn syytöksiä, ja hän kesti kaiken jumalallisella kärsivällisyydellä. Ihmiset eivät etsineet totuutta eivätkä oikeutta, siksi vaikeneminen oli paras vastaus, jonka voi antaa. Tämä oli toinen niistä kolmesta kerrasta, jolloin Jeesus vaikeni (26:63 ja Joh 19:9).

13.Ihmisten väitteet eivät olleet todisteita tavallisessa merkityksessä, vaan syytöksiä. "Paljon (posa)", monia asioita, suuria asioita.

14.Jeesuksen ei milloinkaan ollut vaikea sanoa jotakin, kun oli kysymys raskautettujen ihmisten lohduttaminen, mutta hän ei lausunut sanaakaan puolustaakseen itseään. Kukaan ei koskaan ole puhunut niin kuin se mies, mutta kukaan ei myöskään ole koskaan ollut niin vaiti kuin hän. Pilatus ei aikonut hetkeäkään tuomita Jeesusta syylliseksi sen tähden, että hän ei puolustautunut. Päin vastoin hän ihmetteli, sillä useimmilla ihmisillä, sekä syyllisillä että syyttömillä, on yleensä tapana vakuuttaa omaa syyttömyyttään.

*************************************************

Jeesus tuomitaan kuolemaan

(Mark. 15:6-15; Luuk. 23:13-25; Joh. 18:39-19:16)

15. Maaherralla oli tapana vapauttaa juhlan aikana yksi vanki, se, jonka kansa tahtoi.

16. Heillä oli silloin kuuluisa vanki nimeltään Barabbas.

17. Kun kansa oli koolla, Pilatus kysyi: "Kumman te tahdotte minun vapauttavan teille, Barabbaksen vai Jeesuksen, jota kutsutaan Kristukseksi?"

18. Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta luovutettu hänen käsiinsä.

19. Kun Pilatus istui tuomarinistuimella, hänen vaimonsa lähetti hänelle sanan: "Älä tee mitään sille vanhurskaalle miehelle, sillä minä olen viime yönä unessa kärsinyt paljon hänen takiaan."

20. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta ja surmauttamaan Jeesuksen.

21. Maaherra puhui kansalle ja kysyi: "Kumman näistä kahdesta tahdotte minun vapauttavan teille?" Kansa vastasi: "Barabbaksen."

22. Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota kutsutaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!"

23. Niin maaherra kysyi: "Mitä pahaa hän on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"

24. Kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut vaan että meteli yhä yltyi, hän otti vettä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen(36) vereen. Vastuu on teidän."

25. Koko kansanjoukko vastasi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!"

26. Silloin hän vapautti kansalle Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:15-26)

15.Ei tiedetä, oliko tapa alun perin juutalainen vai roomalainen, mutta luultavasti roomalaiset olivat keksineet sen päästäkseen juutalaisten suosioon. Se oli poliittinen toimenpide kansan levottomuuden hillitsemiseksi. Se ei koskenut kaikkia juhlia, vaan ainoastaan pääsiäistä.

16.Barabbasta sanotaan monissa vanhoissa käsikirjoituksissa Jeesus Barabbaaksi. Nimi Barabbas on arameaa ja merkitsee 'isän poika'. Mies oli johtanut kapinaa (Mark 15:7) Jerusalemissa (Luuk 23:19). Hän oli syyllistynyt siihen, mistä Jeesusta syytettiin! "Kuuluisa (episêmos)", alun perin kuvasi esim. rahassa olevaa merkkiä. Myönteisessä merkityksessä sanaa käytetään esim. Room 16:7:ssa. Tässä se kuvaa jotakin kielteistä, surullisen kuuluisaa.

17.Barabbas oli Pilatuksen mielestä vaihtoehto, jota hän ei uskonut juutalaisten hyväksyvän. Näin hän yritti päästä irti koko kysymyksestä.

18.Koska Pilatus tiesi tämän, hänen velvollisuutensa oli vapauttaa Jeesus.

19.Perimätiedon mukaan Pilatuksen vaimo oli Claudia Procula. Idän kirkossa on jopa julistettu hänet pyhimykseksi. Emme tiedä, mitä unta hän näki, mutta se oli varmasti selvä varoitus Jeesuksen tuomitsemisen seurauksista. Ylipappien pohtiessa aamulla varhain innokkaina, miten saisivat raivatuksi Jeesuksen tieltään (j. 1) Jumala antoi tälle pakananaiselle unen, joka osoitti Jeesuksen syyttömyyden. Hän jäikin ainoaksi, joka koko oikeudenkäynnin aikana rukoili Jeesuksen puolesta ja puolusti häntä.

Pakananainen varoitti unen johdosta. Liiton kansa hylkäsi Herransa, vaikka heillä oli sekä kirjoitukset että Messias keskellään.

20.Markus (15:11) käyttää voimakkaampaa ilmaisua uskonnollisten johtajien käyttäytymisestä. He kiihottivat kansaa. Vaikuttaa siltä kuin kansa olisi hetken horjunut käsityksessään, ja Pilatus mahdollisesti alkoi toivoa suunnitelmansa onnistuvan. Mutta Suuren neuvoston jäsenet eivät antaneet periksi, eikä Jeesusta puolustamaan noussut kukaan. Kaikki hänen ystävänsä olivat hajaantuneet tai sitten he vaikenivat.

21.Jeesus joutui mitä syvimmän inhimillisen alennuksen kohteeksi. Pahinta rikollista pidettiin häntä parempana. Pilatus oli kyllä uskonut valinnan näiden kahden välillä muodostuvan toisenlaiseksi.

22.Pilatus ei halunnut tuomita Jeesusta kuolemaan, ja hän teki epätoivoisia yrityksiä välttyäkseen siltä, mutta ei onnistunut. Pettymyksekseen hän sai kuulla kansan asettavan Barabbaan etusijalle. Joh 19:6 osoittaa, että huuto »ristiinnaulitse» tuli ylipappien ja palvelijoiden taholta. He tahtoivat saattaa tällaisella kuolemalla Jeesuksen kirouksen alaiseksi (Gal 3:13; 5 Moos 21:23).

23.Pilatuksen kysymys ei ainoastaan vahvista syytetyn viattomuutta, vaan myös tuomarin heikkouden. Pilatus yritti päästä vastuusta tekemässään virheessä. Vaikkakin tuomiota vaativat toiset, sitä ei voitu tehdä ilman hänen suostumustaan. Pilatus toisti jakeen 17 kysymyksen annettuaan aikaa päätöksen tekoon. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.

24.Käsien pesu oli juutalainen tapa (5 Moos 21:6), ja Pilatus oli ollut maassa niin kauan, että oli omaksunut sen. Kansanjoukko ymmärsi varsin hyvin, mitä hän tarkoitti. Käsien pesu merkkinä siitä, että ei halunnut ottaa vastuuta, esiintyi myös muilla kansoilla.

25.Huutonsa toteutumisen he saivat pian kokea. Kansa huusi kylläkin ajattelemattomasti, mutta uskonnolliset johtajat olivat täysin sokeita vihassaan Jeesusta kohtaan.

26.Oli aina tapana ruoskia ne, jotka ristiinnaulittiin. Tämä rangaistus oli niin kauhea, että monet kuolivat jo siihen, ja toiset menettivät järkensä. Vain harvat jäivät tajuihinsa ruoskimisen jälkeen. Ruoskittava riisuttiin ja sidottiin selkä kumarassa tolppaan. Ruoska oli kolmihaarainen ja siinä oli teräviä luun- ja metallinpalasia. On mahdollista, että Pilatus luuli Kristuksen kärsimysten näkemisen herättävän kansassa sääliä, mutta hän erehtyi.

*************************************************

Sotilaat pilkkaavat Jeesusta

(Mark. 15:16-20; Joh. 19:2,3)

27. Sitten maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja kokosivat hänen ympärilleen koko sotilasosaston.

28. He riisuivat hänet ja pukivat hänen päälleen helakanpunaisen viitan,

29. väänsivät orjantappuroista kruunun ja painoivat sen hänen päähänsä. Hänen oikeaan käteensä he panivat ruokokepin, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä sanoen: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!"

30. He sylkivät hänen päälleen, ottivat sitten ruokokepin ja löivät häntä päähän.

31. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:27-31)

Jeesus viedään Golgatalle

27.Sotilaat kuuluivat Toiseen italialaiseen kohorttiin, joka oli siihen aikaan sijoitettu Palestiinaan. Mainittu sotajoukko oli Pilatuksen henkivartio "(speira)". Siihen kuului 600 sotilasta. Palatsi oli maaherran asuntona hänen ollessaan Jerusalemissa. Tässä puhutaan rakennuksen avoimesta pihasta. Se oli sen pihan ulkopuolella, johon aikaisemmat tapahtumat sijoittuvat, vrt. j. 2.

28.Tulipunainen vaippa oli oletettavasti lyhyt sotilastakki, jota upseerit käyttivät. Se kiinnitettiin soljella oikealta olkapäältä. Jeesus sai omat vaatteensa takaisin, kun hänet vietiin ristiinnaulittavaksi (j. 31). Sotilaat olivat kuulleet syytöksen, että hän väitti olevansa kuningas, ja siksi he keksivät pilkata häntä parhaansa mukaan osoittamalla hänelle »kuninkaallista kunnioitusta».

29.Jeesukselle osoitettu ivallinen tervehdys muistuttaa keisarin tervehdystä: Ole tervehditty, Caesar. Palestiinassa ei ollut vaikeata löytää orjantappuroita. He kruunasivat hänet ja sylkivät häntä eivätkä aavistaneet, että hänet »seppelöitiin kirkkaudella ja kunnialla» hänen kärsiessään kuoleman, Hebr 2:9.

31.Kun Jeesus tuli orjantappurakruunu päässään ja sotilastakki yllään, Pilatus esitteli vangin ja sanoi: »Katso ihmistä!» (Joh 19:5). Ristiinnaulitseminen oli kaikkein tuskallisin tapa kuolla. Nimrodin kuningattaren, Semiramiin, väitetään keksineen sen. Roomalaiset ristiinnaulitsivat orjia ja pahimpia rikollisia. Ristejä oli useita eri malleja. Jeesus ilmeisesti naulittiin sellaiselle ristille, jossa on yksi vaakasuora ja yksi pystysuora puu.

*************************************************

Jeesus ristiinnaulitaan

(Mark. 15:21-32; Luuk. 23:26-43; Joh. 19:17-27)

32. Matkalla he tapasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä.

33. Kun he tulivat paikalle, jota sanotaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi,

34. he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Mutta maistettuaan hän ei tahtonut juoda sitä.

35. Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.

36. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.

37. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, jossa luki hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

38. Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.

39. Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen:

40. "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudelleen, pelasta itsesi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä."

41. Samoin ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:

42. "Muita hän on auttanut mutta itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas, astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.

43. Hän on luottanut Jumalaan. Pelastakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika.'"

44. Samalla tavalla herjasivat häntä rosvotkin, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:32-44)

32.Joh 19:17:ssa sanotaan Jeesuksen kantaneen itse ristiään, mutta hän ei ollut päässyt pitkälle, ennen kuin hän kaatui sen painosta. Kun he pakottivat Simonin kantamaan sitä, se ei ensi kädessä johtunut siitä, että olisivat säälineet Jeesusta. He halusivat kiirehtiä teloitusta ja pitää hänet hengissä Golgatalle asti. Tämä tapahtui heidän kävellessään kaupungin ulkopuolelle. Ristiinnaulittavaa ohjattiin yleensä sellaisia katuja pitkin, joiden varrella oli eniten ihmisiä, jotta mahdollisimman monet saisivat nähdä pahantekijän. Simon oli pakotettava kantamaan Jeesuksen ristiä. Sana "pakottaa (angareuè)" on sama, jota käytetään 5:41:ssa. Arvossaan kaikkein alinkin roomalainen sotilas olisi pitänyt häpäisevänä, jos hänen olisi pitänyt kantaa kuolemaan tuomitun vangin ristiä. Roomalaiset eivät myöskään uskaltaneet pakottaa siihen ketään juutalaista. Kyrene oli suuri kaupunki Pohjois-Afrikassa, nykyisessä Libyassa. Siellä oli asunut juutalaisia jo vuosisatoja, ja Simon oli luultavasti proselyytti. Jerusalemissakin oli paljon kyreneläisiä, ja heillä oli kaupungissa oma synagoogansa (Apt 6:9). Markus mainitsee Simonin molemmat pojat, Aleksanderin ja Rufuksen (15:21). Tämä Rufus saattaa olla sama, jonka Paavali mainitsee Room 16:13. Sekä Markus (15:21) että Luukas (23:26) mainitsevat hänen tulleen vaimolta, mutta hän ei kyllä ollut tehnyt siellä työtä, koska oli juhlapäivä.

Ristiinnaulitseminen

33.Golgata on arameankielinen sana "(gulgalta)", joka tarkoittaa 'pääkalloa'. Se oli kaupungin ulkopuolella, Hebr 13:12. Miksi sitä kutsuttiin Pääkallonpaikaksi ei varmuudella tiedetä. Origenes kertoo perimätiedosta, jonka mukaan Kristus ristiinnaulittiin samalla paikalla, johon Aadam oli haudattu.

34.Teloitettavalle oli tapana antaa huumaavaa juomaa. Tässä mainittu oli kaikkein voimakkain tunnettu juoma. Jeesukselle tarjottiin viisi kertaa hapanviiniä (etikkaa): a) Matkalla Golgatalle, Mark 15:23; b) Hänen päästyään sinne, Matt 27:34; c) Ristiinnaulitsemisen jälkeen sotilaiden ehkä itse syödessä, Luuk 23:36; d) Yhdeksännen hetken vaiheilla. Matt 27:48; e) Jeesuksen itse pyydettyä juotavaa jaksaakseen huutaa »Se on täytetty», Joh 19:29.

35."Ristiinnaulitseminen (stauroè", lyödä paalu maahan) suoritettiin lyömällä kädet ranteista nauloilla kiinni ristiin (Joh 20:25), ja Jeesuksen tapauksessa myös jalat (Luuk 24:39; Ps 22:17). Jeesuksen ristin luona oli vartiossa neljä sotilasta (Joh 19:23). Tapana oli, että nämä saivat surmatun vaatteet.

36.He vartioivat, että kukaan ei tulisi pelastamaan ristiinnaulittua, ennen kuin kuolema oli tapahtunut. Joskus ristiinnaulittu saattoi riippua useita päiviä, ennen kuin kuoli. Koska kuolema saattoi olla hidas, vartijoilla oli lupa istua.

37.Jeesuksen pään yläpuolelle asetettavan tekstin oli laatinut Pilatus, Joh 19:19. Se oli kirjoitettu kolmella kielellä, Joh 19:20. Ristiinnaulittavaksi tuomituilla oli tapana kantaa kaulassaan taulua, johon oli merkitty heidän rikoksensa. Joskus sitä myös kannettiin heidän edellään matkalla teloituspaikalle. Taulu naulattiin sitten kiinni ristiin. Kaikki neljä evankelistaa kertovat Jeesuksen ristin päällekirjoituksesta, mutta kukaan heistä ei mainitse sitä kokonaan. Markus kirjoittaa: Juutalaisten kuningas (15:26), Luukas: Tämä on juutalaisten kuningas (23:38), Johannes: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas (19:19). Koko kirjoitus kuului: Tämä on Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Matteukselta puuttuu vain sana Nasaretilainen.

38.Aluksi molemmat ryövärit pilkkasivat häntä (j. 44), mutta toinen heistä teki parannuksen, Luuk 23:40. Jes 53:12:ssa oleva profeetan sana käy tässä toteen: Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon.

39.On kauheata ajatella, että kansan hengelliset johtajat olivat ensimmäisten joukossa pilkkaamassa kuolevaa. Olisi luullut heidän jättävän sen roskaväen tehtäväksi. He eivät puhuneet suoraan hänelle, vaan hänestä (j. 42). Jakeesta 41 käy ilmi, että Suuren neuvoston kaikki ryhmät olivat edustettuina ristiinnaulitsemishetkellä ja kaikki olivat yhtä säälimättömiä Jeesusta kohtaan.

42.Jeesuksen pilkkaajat eivät varmaan tienneet, mitä puhuivat. Jumala johtaa jopa pilkkaajan sanoja. Kukaan ei kai kuolisi tällaista kuolemaa, jos vain voisi sen välttää, siis hänellä ei ollut mitään valtaa, näin he ajattelivat. Mutta Jeesus ei käyttänyt valtaa pelastaakseen itsensä. Hän ei pyytänyt Isäänsä lähettämään enkeleitä vapautuakseen siitä hetkestä (26:53). Jos hän olisi pelastanut itsensä, hän ei olisi voinut pelastaa muita. He olisivat uskoneet häneen, jos hän olisi astunut alas ristiltä. Me uskomme häneen siksi, että hän ei astunut alas!

43.Vrt. Ps 22:9.

44.Ainoastaan alussa molemmat ryövärit osallistuivat pilkkaamiseen, Luuk 23:39.

*************************************************

Jeesus antaa henkensä

(Mark. 15:33-41; Luuk. 23:44-49; Joh. 19:28-30)

47. Mutta kuudennesta tunnista alkaen tuli pimeys koko maan ylle. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.

46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä:

        "Eeli, Eeli, lema sabaktani?" (37)

Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

47. Sen kuullessaan muutamat siellä seisovista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa."

48. Yksi heistä juoksi heti ottamaan sienen, täytti sen hapanviinillä, pani ruokosauvan päähän ja antoi hänen juoda.

49. Toiset sanoivat: "Saapa nähdä, tuleeko Elia pelastamaan hänet."

50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.

51. Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Maa järisi ja kalliot halkesivat.

52. Haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.

53. Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen he lähtivät haudoistaan, tulivat pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monille.(38)

54. Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: "Tämä oli todellakin Jumalan Poika!"

55. Siellä oli myös monta naista jonkin matkan päässä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä.

56. Heidän joukossaan oli Magdalan Maria ja Jaakobin ja Joosefin äiti Maria sekä Sebedeuksen poikien äiti.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:45-56)

45.Kuudes hetki oli kello 12 keskipäivällä, yhdeksäs oli kello 15. Juutalaiset jakoivat päivän neljään vartioon, kuten yönkin. Kello 9:n ja 12:n välisiä tunteja sanottiin kolmanneksi hetkeksi, 12-15 oli kuudes hetki jne. Pilatus tuomitsi Jeesuksen kuudennen hetken alussa, ja pimeys alkoi tämän hetken lopussa. Tämä pimeys ei ollut mikään tavallinen auringonpimennys. Pääsiäinen sattuu aina täydenkuun aikaan, minkä vuoksi kyseessä ei voinut olla auringonpimennys. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä myöhemmin tapahtuneen maanjäristyksen (j. 51) kanssa. Pimeys oli yliluonnollinen, läpitunkematon. Jeesuksen syntyessä syttyi yliluonnollinen valo, ja yö muuttui päiväksi. Hänen kuollessaan päivä muuttui yöksi. Myös Jeesuksen sisimmässä oli pimeätä. Hän, viaton, antoi itsensä vikauhriksi.

46.Jeesus tuli kiroukseksi meidän tähtemme, Gal 3:13. Hänet tehtiin synniksi meidän edestämme, 2 Kor 5:21. Siksi Jumala todella hylkäsi hänet. Tämä oli hänen suurin kärsimyksensä. Se ei ollut ainoastaan tunne Jumalan unohtamisesta. Hän oli todella tuomion ja kirouksen alainen. Rangaistus pantiin hänen päällensä. Jes 53:5. Jeesuksen huudahdus oli lainaus Ps 22:2:sta, mutta se oli paljon enemmän kuin sitaatti. Hän koki tämän. Aina aikaisemmin hän oli sanonut »Isä». Nyt tämä oli muuttunut sanaksi »Jumalani». Hänen ja Jumalan välille oli tullut jotakin vierasta. Jeesus maistoi Jumalan vihan meidän sijastamme. Jeesus joutui Jumalan hylkäämäksi, jotta me emme joutuisi siihen asemaan.

47.Ne, jotka sanoivat tämän, eivät varmastikaan olleet roomalaisia sotilaita. He eivät tienneet mitään Eliasta. Sana "Eeli" käsitettiin väärin - ehkä tahallaan - ikään kuin hän olisi huutanut Eliaa. He halusivat tällä sanoa: Nyt hän huutaa Eliaa, jotta tämä vapauttaisi hänet ja vakuuttaisi hänen olevan Messias! Mutta nyt ei ollut Elian aika tulla (Mal 4:5). Oli Messiaan aika kuolla. Yliluonnollinen pimeys vaikutti varmasti pelottavasti paikalla oleviin, ja se oli kyllä vaientanut Jeesuksen pilkkaajia. Vaikkakin he nyt joko tahallaan tai tahtomattaan ymmärsivät väärin hänen sanansa, heidän sanoissaan ei ollut enää ivaa.

48.Hapanviini oli itseasiassa ylikäynyttä viiniä, etikkaa, jota sotilailla oli tapana juoda. Se ei sisältänyt sellaisia huumaavia aineita, jotka mainitaan jakeessa 34. "Antoi hänelle juoda (epotidzen)" voi tarkoittaa 'tarjosi juotavaksi'. Johannes sanoo ruovon olleen isoppikorren (19:29).

49.Monissa vanhoissa käsikirjoituksissa on tässä lisäys: »Ja eräs toinen otti keihään ja pisti häntä kylkeen, ja siitä vuoti vettä ja verta», vrt. Joh 19:34.

50.»Hän antoi henkensä, koska hän tahtoi, silloin kun hän tahtoi ja niin kuin hän tahtoi antaa sen» (Augustinus). Huuto kuului: »Se on täytetty.» Kreikassa tämä voiton huuto on yksi sana" - tetelestai" (Joh. 19:30). Se on tehtävänsä suorittaneen, taistelussa voittaneen huuto. Hän huusi "taas". Ensimmäinen kerta on mainittu jakeessa 46. Tässä hän ei kuitenkaan toistanut sitä, mitä silloin huusi. Nyt pimeys oli päättynyt. Hän ei ollut enää erossa Isästä. Se, että hän huusi kovalla äänellä, osoittaa hänen antaneen henkensä vapaaehtoisesti, Joh 10:17,18. "Antoi henkensä (afêken)" on sama sana, jota käytetään Matt 13:36:ssa, jossa se on käännetty »laski (kansan) luotaan». Kreikan kielessä sana ilmaisee tahdosta riippuvaa tekoa.

51.Temppelissä oli kaksi esirippua. Sisimmäinen riippui pyhän ja kaikkeinpyhimmän välissä. Se oli noin 18 metriä korkea ja 9 metriä leveä, nyrkin paksuinen, ja sen alas laskemiseen sanottiin tarvittavan 300 papin apua. Tämä esirippu kuvasi sitä, että tietä pyhimpään ei ollut vielä aukaistu. Esirippu kuvaa samalla Jeesuksen ruumista, Hebr 10:20. Esirippu repesi juuri silloin, kun Jeesus »kuoletettiin lihassa», 1 Piet 3:18. Esiripun repeäminen tapahtui siihen aikaan päivästä, jolloin pyhäkössä poltettiin suitsutusta. Se oli varmasti palvelusvuorossa oleville papeille kauhea järkytys. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat: »Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.» Tämän sanottuaan hän antoi henkensä, Luuk 23:46. Nyt Jeesuksen suu oli sulkeutunut, mutta Jumala jatkoi puhumista. Esirippu halkesi, samoin kalliot. Maa järisi.

52.Haudat aukenivat Jeesuksen kuollessa, mutta ei vaikuta siltä, että niissä lepäävät olisivat tulleet eläviksi, ennen kuin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Miten heille myöhemmin kävi, emme tiedä. Raamattu vaikenee tästä. On kuitenkin selvää, että heitä ei herätetty elämään maan päällä. Joko heidät temmattiin heti ylös heidän näyttäytymisensä jälkeen tai yhdessä Jeesuksen kanssa neljäkymmentä päivää myöhemmin. Ylösnousemus oli alkanut. Jeesus oli ensimmäinen, sen jälkeen tulivat nämä.

54.Sadanpäämies, "centurion," oli sadan miehen joukon kapteeni. Oma kansa hylkäsi Herran, mutta pakanat tunnustivat hänet.

55.Nämä naiset osoittivat Mestaria kohtaan suurempaa rohkeutta ja rakkautta kuin ne miehet, jotka olivat luvanneet kuolla hänen kanssaan. He olivat seuranneet Jeesusta hänen viimeisellä matkallaan Jerusalemin pääsiäisjuhlille, ja olivat koko ajan palvelleet häntä varoillaan, Luuk 8:3.

56.Maria oli kotoisin Magdalan kaupungista, nimi johtuu siitä. Jeesus oli aiemmin ajanut hänestä seitsemän riivaajaa, Mark 16:9. Sebedeuksen poikain äidin nimi oli Salome, Mark 15:40.

57.Ensimmäinen ilta alkoi kello 15. Kun Jeesus oli kaikkein syvimmässä alennustilassaan, hänen salaiset ystävänsä astuivat esiin. Yksi heistä oli Joosef arimatialainen. Sen nimisiä kaupunkeja oli useita Juudeassa, mutta tämän Arimatian uskotaan olleen sama kaupunki kuin Raama. Alun perin Raama kuului Samariaan, mutta siirtyi sitten Juudean maakuntaan. Siksi kaupunkia sanottiin myös juutalaisten kaupungiksi Arimatiaksi, Luuk 23:51. Joosef ei ollut osallistunut muiden neuvoston jäsenten päätökseen, Luuk 23:50-51. Joh 19:38:ssa sanotaan, että hän ei juutalaisten pelosta ollut aiemmin uskaltanut julkisesti tunnustautua Jeesuksen opetuslapseksi.

*************************************************

Jeesus haudataan

(Mark. 15:42-47; Luuk. 23:50-56; Joh. 19:38-42)

57. Illan tultua saapui paikalle rikas arimatialainen mies, jonka nimi oli Joosef. Hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

58. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.

59. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen

60. ja pani uuteen hautakammioonsa, jonka hän oli hakkauttanut kallioon. Hän vieritti suuren kiven haudan suulle ja lähti pois.

61. Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat siellä ja istuivat hautaa vastapäätä.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:57-61)

Jeesuksen hautaaminen

57.Ensimmäinen ilta alkoi kello 15. Kun Jeesus oli kaikkein syvimmässä alennustilassaan, hänen salaiset ystävänsä astuivat esiin. Yksi heistä oli Joosef arimatialainen. Sen nimisiä kaupunkeja oli useita Juudeassa, mutta tämän Arimatian uskotaan olleen sama kaupunki kuin Raama. Alun perin Raama kuului Samariaan, mutta siirtyi sitten Juudean maakuntaan. Siksi kaupunkia sanottiin myös juutalaisten kaupungiksi Arimatiaksi, Luuk 23:51. Joosef ei ollut osallistunut muiden neuvoston jäsenten päätökseen, Luuk 23:50-51. Joh 19:38:ssa sanotaan, että hän ei juutalaisten pelosta ollut aiemmin uskaltanut julkisesti tunnustautua Jeesuksen opetuslapseksi.

58.Kenelläkään muulla kuin maaherralla ei ollut oikeutta antaa lupaa kuljettaa kuolleen ruumista pois. Roomalaisilla oli tapana jättää rikolliset useiksi päiviksi riippumaan ristille villieläinten ja petolintujen saaliiksi. Juutalaisten laki kielsi tämän, 5 Moos 21:22-23. Nyt oltiin erityisen tarkkoja, koska oli edessä suuri juhlapäivä. Joosefin rohkeuteen oli kenties vaikuttanut se, että Jeesuksen kuolemaa seurasivat ilmeiset ihmeet, mikä vastasi profeettojen ja Jeesuksen omia ennustuksia - sillä rohkeutta hän todella tarvitsi uskaltaessaan toimia tällä tavalla.

59.Joosefin teko oli uhrautuva, jolla hän saattoi itsensä seremoniallisesti saastaiseksi seitsemän päivän ajaksi. Hän ei nyt saanut osallistua pääsiäisen viettoon, mutta rakkaus Jeesukseen voitti kaiken tämän. Joosef ei mennyt suoraan takaisin Golgatalle lähdettyään Pilatuksen luota. Markus kertoo (15:46) hänen ensin ostaneen liinavaatteen. Hän ei kuitenkaan ostanut mirhaa ja aloeta. Siitä huolehti eräs toinen Jeesuksen opetuslapsi, nimittäin Nikodeemus, Joh 19:39. Nämä kaksi olivat varmastikin etukäteen sopineet, mitä tekisivät.

60.Jeesuksella ei ollut omaa hautaa. Hän kantoi toisten synnit ja kuoli toisten puolesta, ja toisen hautaan hänet laskettiin. Haudan suulle vieritetty kivi oli suuri ja pyöreä, myllynkiveä muistuttava.

61.Tämä toinen Maria oli Jaakobin ja Joosefin äiti (j. 56). Nämä hurskaat naiset eivät voineet poistua paikalta, jonne Jeesus oli haudattu. He olivat viimeisiä, jotka jättivät hänet hänen kuolemansa jälkeen, ja ensimmäiset, jotka saivat nähdä hänet ylösnousseena. Joosefin rohkeudesta ja naisten jumalanpelosta huolimatta kukaan heistä ei selvästikään uskonut Jeesuksen nousevan jälleen ylös, kuten hän oli sanonut.

*************************************************

Vartijat Jeesuksen haudalle

62. Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän jälkeen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo.

63. He sanoivat: "Herra, me muistamme tuon villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.' 

64. Käske siis vartioida hautaa tarkasti kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tule ja varasta häntä ja sano sitten kansalle: 'Hän nousi kuolleista.' Näin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."

65. Pilatus sanoi heille: "Saatte vartiomiehiä. Menkää ja vartioikaa niin hyvin kuin taidatte."

66. Niin he menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 27:62-65(66)

62.Pilatuksen luona käynti tapahtui kello 18:n jälkeen lauantai-iltana. Sapatti oli »suuri» (Joh 19:31), koska oli pääsiäinen.

63.Vastustajat muistivat Jeesuksen ennustukset paremmin kuin hänen omat opetuslapsensa. He olivat joko kuulleet ne itse tai ymmärtäneet, että se kuului hänen oppiinsa. Kansan johtajat eivät koskaan kutsuneet Jeesusta hänen omalla nimellään. Kolme päivää oli tavallinen tapa nimittää esim. osaa perjantaista, koko lauantaita ja osaa sunnuntaista.

65.Pilatuksen vastaus oli ehkä hieman ironinen. Hän tarkoittaa joko Antoniuksen linnan vartiota tai sitä, joka oli ristin vierellä. On mahdollista, että hän sanoi myös: Teillä on pyhäkön vartiosto, älkää pyytäkö enempää.

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com