Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Luku 22

Vertaus kuninkaan pojan häistä

(Luuk. 14:15-24)

1. Jeesus jatkoi puhuen heille vertauksin. Hän sanoi:

2. "Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.

3. Hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.

4. Vielä hän lähetti muita palvelijoita ja sanoi: 'Sanokaa kutsutuille: Kuulkaa, minä olen ateriani valmistanut, härkäni ja syöttöeläimeni on teurastettu. Kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!'

5. Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.

6. Toiset taas ottivat kiinni hänen palvelijansa, pahoinpitelivät heitä ja tappoivat heidät.

7. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, tuhosi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.

8. Sitten hän sanoi palvelijoilleen: 'Häät on kyllä valmistettu, mutta kutsutut eivät olleet kutsun arvoisia.

9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä ikinä tapaatte.'

10. Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka he tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

11. Kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin.

12. Kuningas kysyi häneltä: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisään ilman häävaatteita?' Mutta mies jäi sanattomaksi.

13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'

14. Sillä monet ovat kutsutut mutta harvat valitut."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 22:1-14)

1.Sana "taas" viittaa kahteen edelliseen vertaukseen. Monikkomuotoa "vertauksilla" ei tarvitse välttämättä ymmärtää ahtaasti. Se voi tarkoittaa saman vertauksen useita eri piirteitä. Tämä jakso muistuttaa Luuk 14:16-24:ssa kerrottua vertausta, mutta näissä on myös selvä ero, joten kysymyksessä ei voi olla sama vertaus. Jos vertaus rinnastetaan edelliseen, huomataan, että tässä kohteena eivät ole palvelijat, vaan häävieraat. Edellisessä vertauksessa oli sellaisia, jotka eivät halunneet luovuttaa hedelmiä, tässä taas niitä, jotka eivät tahtoneet ottaa vastaan kutsua. Edellisessä poika tapetaan, tässä hän hallitsee.

2."Häät" pidettiin aina sulhasen kodissa, ja hänen vanhempansa vastasivat juhlan järjestelyistä. Sana "häät", hääjuhlat "(gamçs)" on kuten suomessakin, monikkomuodossa. Se johtuu ehkä siitä, että häät kestivät tavallisesti useita päiviä, Tuom 14:17. Kuningas kuvaa tässä Jumalaa, poika on Kristus.

3.Kun suureen juhlaan lähetettiin kutsu, siinä ei yleensä vielä ilmoitettu aikaa. Kun kaikki oli valmista, palvelijat lähetettiin kehottamaan kutsuttuja tulemaan. Kutsutut olivat siis jo aikaisemmin saaneet kutsun, eikä heillä siksi olisi pitänyt olla mitään tekosyitä, miksi eivät olisi voineet tulla. Est 5:8 ja 6:14:sta käy ilmi tapa lähettää toinen kutsu. Palvelijat edustavat tässä kaikkia evankeliumin julistajia. Se, joka ei ole hääjuhlassa mukana, saa syyttää ainoastaan itseään. Vieraat oli kutsuttu, mutta he eivät halunneet tulla.

4.Häät kestivät tavallisesti seitsemän päivää. Tällä kertaa ne jatkuivat oletettavasti vieläkin pidempään, koska järjestäjänä oli kuningas. Sana "ateria (ariston)" on oikeastaan ensimmäinen ateria, aamiainen. Myöhemmin sanaa alettiin käyttää päivällisestä.

5.Ne, jotka eivät ottaneet kutsua vastaan, eivät olleet tekemässä mitään väärää, mutta he olivat niin kiinnostuneita askareistaan, harrastuksistaan ja pyyteistään, että ne olivat heille häitä tärkeämpiä. Ensin he eivät halunneet tulla (j. 3), mutta enää he eivät välittäneet koko kutsusta. Tässä käytetään samaa sanaa kuin Hebr 2:3:ssa - »jos emme välitä» "(ameleè)".

6.Kutsun hylänneitä ihmisiä oli kahdenlaisia. Toiset eivät välittäneet kutsusta, toiset vainosivat kutsun tuojia. Nämä kutsutut olivat ilkeämpiä kuin jakeessa 5 mainitut. He antavat kuvan siitä, mitä tapahtui alkukristillisenä aikana ja mistä voi lukea Apostolien teoista.

7.Jae viittaa epäilemättä juutalaisiin ja Jerusalemin hävitykseen ja oli ennustus siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Halpana pidetty rakkaus muuttui kuluttavaksi tuleksi.

8.Kutsutut olivat arvollisia kutsuttaviksi, mutta he eivät pitäneet kutsua itsensä arvoisena. Hylkäämällä kutsun he paljastivat itsensä.

9.Profeetallisesti nähtynä tässä tulevat pakanat mukaan kuvaan. Juutalaiset saivat ensimmäisen kutsun, mutta he hylkäsivät sen. "Teiden risteyksiin", oikeastaan »ulosmenoteille». Teiden risteyksiä on toreilla tai pääkaduilla, joihin johtaa pikkukatuja. Sellaisilla paikoilla oli aina paljon kansaa.

10.Vieraiden taustaa tai elämäntapoja ei kyselty. Kukaan ei punninnut heidän luonteenpiirteitään. Kaikki, jotka tahtoivat, saivat tulla juhliin. Kukaan ei ole hyvä luonnostaan. Jos niin olisi, ei evankeliumia tarvittaisi. Kaikkien ihmisten laita on yhtä huonosti.

11.Ihmisillä, joita tuotiin mukana kadulta, ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia järjestää itselleen häävaatteita. Kutsu tuli heille yllättäen. Häiden yhteydessä oli tavallista, että isäntä hankki vaatteet kutsutuille. Oli suuri loukkaus olla ottamatta vastaan hääpukua. Juhliin kutsuttujen vaatteista mainitaan 2 Kun 10:22:ssa. Kuningas ei tullut tarkastamaan, ketkä olivat pukeneet häävaatteet ylleen. Hän tuli tervehtimään vieraita, ja silloin hän näki miehen, joka ei ollut ottanut vastaan hääpukua. Hänellä ei ollut mitään oikeutta olla mukana juhlassa.

12.Jos mies olisi tullut sisään ovesta muiden tavoin, hänelle olisi annettu hääpuku. Luultavasti hän oli tullut jollakin muulla lailla sisälle. Miten sinä olet tullut tänne - kuinka uskallat tulla tänne tuolla tavalla? Sana "ei (mê)" on eri kieltosana kuin jakeessa 11 käytetty (ç). Jakeen 11 sana toteaa vain tosiseikan, kun taas tämä sisältää mahdollisuuden, että hän oli tieten tahtoen ollut vastaanottamatta pukua. Hänen mielipiteensä oli, että hän ei tarvinnut häävaatteita. "Ystävä", samalla sanalla Jeesus puhuttelee Juudasta, 26:50. Kysymys sai miehen sanattomaksi. Siitä tuli puhuva hiljaisuus. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Samoja sanoja käytetään Mark 4:39:ssa "(fimoè)", kun Jeesus käski tuulen vaieta. Kuningas ei nuhtele palvelijoita, jotka olivat päästäneet sisään sellaisen miehen.

13.Mies ei kuulunut vieraisiin, sen hän todisti kieltäytymällä ottamasta vastaan häävaatteita, vaikka hän nyt oli kuuluvinaan heihin. Jäädessään pukeutumatta hän jätti itsensä ulkopuolelle. Hän sai saman kohtalon kuin jakeessa 7.

14.Kutsu, joka tässä mainitaan, on evankeliumia julistettaessa kaikki ihmiset tavoittava kutsu. Valitettavasti vain harvat ottavat sen vastaan, mutta ne jotka ottavat, ne valitaan. Valittuja ovat ne, jotka ottavat vastaan Jumalan tarjoaman pelastuksen uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Olemme itse vastuussa meille tarjotusta kutsusta. Lauseen taustalla on kuva roomalaisten liikekannallepanotavasta. Kaikki otettiin katsastukseen, mutta ainoastaan ne, jotka valittiin palvelukseen, havaittiin kelvollisiksi.

*************************************************

Kysymys veron maksamisesta keisarille

(Mark. 12:13-17; Luuk. 20:20-26)

15. Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan siitä, kuinka saisivat Jeesuksen sanoistaan kiinni.

16. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa etkä välitä siitä, mitä ihmiset sanovat. Sinä et katso henkilöön.

17. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?"

18. Mutta Jeesus tiesi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te tekopyhät?

19. Näyttäkää minulle veroraha."  He toivat hänelle denaarin.

20. Hän kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi tässä on?" 

21. He vastasivat: "Keisarin." Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." 

22. Sen kuullessaan he olivat ihmeissään, jättivät hänet ja lähtivät pois.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 22:15-22)

Jeesus puhuu veronmaksusta

15.Nyt fariseukset eivät yrittäneet vain löytää Jeesuksesta vikoja, vaan he halusivat saada hänet huonoon valoon saattamalla hänet sanomaan jotakin, josta voisi loukkaantua. »Saisivat hänet sanoistaan solmituksi» "(pagideuè)", oikeastaan 'asettaa ansa jollekin'. Sanaa käytetään Ut:ssa ainoastaan tässä.

16.Fariseukset pysyttelivät itse taka-alalla. He lähettivät sen sijaan muutamia opetuslapsiaan Jeesuksen luokse. Nämä eivät herättäneet niin paljon huomiota. Jeesus ei luultavasti ollut tavannut heitä aiemmin. Luukas käyttää näistä nimitystä »urkkijat», 20:20. Herodilaiset olivat luultavasti saaneet nimensä Herodes Suuresta. He olivat joka tapauksessa alun perin poliittinen ryhmittymä. Fariseusten ja herodilaisten välit eivät olleet hyvät, mutta nyt he liittyivät yhteen Jeesusta vastustamaan. "Totinen (alêthês)", totuudenmukainen, vilpitön, rehellinen, avoin, aito, tosi.

17.Roomalaisaikana juutalaisten oli maksettava kolmenlaisia veroja: "Perusvero" oli kymmenesosa viljan ja viidesosa oliiviöljyn ja viinin tuotosta, "tulovero", yksi prosentti tuloista, "henkivero", kiinteä summa henkilöä kohti. Tätä viimeksi mainittua veroa joutuivat maksamaan kaikki 14-65-vuotiaat miehet ja kaikki 12-65-vuotiaat naiset. Se oli yhden denarin suuruinen ja on juuri tässä tarkoitettu vero. Fariseukset olivat tällaisen verotuksen innokkaita vastustajia, kun taas herodilaiset olivat sen puoltajia. Jos Jeesus sanoisi, että vero oli maksettava, hän saisi fariseukset ja suuren osan kansaa vastaansa. Jos hän vastaisi, että sitä ei pitänyt maksaa, roomalaiset pidättäisivät hänet kansankiihottajana. Riippumatta siitä, mikä hänen vastauksensa olisi, hänet oli tarkoitus saada ansaan sanoistaan. Keisarina oli tähän aikaan Tiberius (v. 14-37 jKr.).

18.Vaikka kysyjien onnistui kätkeä vihansa ja muotoilla kysymyksensä imartelevaksi, Jeesus näki heidän lävitsensä. (Vrt. Joh 2:25; 16:30). Hän paljasti heidät ja vastasi heti. Jos ihminen huomaa peitellyn kiusauksen, hän on jo puoliksi voittanut sen. Hän kutsui heitä ulkokullatuiksi, oikeastaan näyttelijöiksi. Ulkokullattu näyttelee, hän sanoo yhtä ja ajattelee toista.

19.Roomalaiset olivat painaneet erityisiä hopearahoja, joilla tämä vero tuli maksaa. Näissä oli keisarin kuva ja nimi. Tavallinen juutalaisten temppelivero maksettiin juutalaisilla sekeleillä. Kun näillä miehillä oli mukanaan roomalainen raha, jota he käyttivät, se osoittaa heidän itsensä pitäneen veron maksamista keisarille laillisena.

20.Juutalaiset eivät hyväksyneet rahoissa olevia kuvia. Se oli toisen käskyn rikkomista. Kukaan Herodeksen suvun aikaisemmista jäsenistä ei esimerkiksi ollut uskaltanut painaa rahoja, joissa olisi ollut heidän oma kuvansa. Herodes Agrippa oli ensimmäinen (Apt 12), joka otti tällaisen käytännön. Se raha, josta tässä kerrotaan, oli ehkä lyöty Roomassa tai sitten se oli tetrarkki Filippuksen käyttöön ottama. Rahassa oli kuitenkin keisari Tiberiuksen kuva ja kirjoitus: DIVUS ET PONTIFEX MAXIMUS.

21.Jeesus halusi ikään kuin sanoa, että nyt oli liian myöhäistä keskustella siitä asiasta. Juutalaiset olivat jo monet vuodet kuuluneet keisarin valtakuntaan. He käyttivät keisarin rahaa hyötyäkseen, ja silloin heidän tuli käyttää sitä myös velvollisuuksiensa suorittamiseen. Jeesus ei välttänyt kysymystä, vaan vastasi myöntävästi. Meidän on maksettava sekä Jumalalle että ihmisille. He kaivoivat Jeesukselle kuopan, mutta lankesivat siihen itse. Voidaan maksaa keisarille, mikä keisarin on, luovuttamatta Jumalalle, mikä Jumalan on, mutta on mahdotonta olla antamatta keisarille hänelle kuuluvaa, jos antaa Jumalalle hänelle kuuluvan. Ihminen on kuin raha. Me kannamme Jumalan kuvaa itsessämme - se ei kadonnut lankeemuksen päivänä (1 Moos 9:6; Apt 17:29; Jaak 3:9).

22.Oli selvää, että he eivät olleet odottaneet tällaista vastausta, mutta se ei muuttanut heidän asennoitumistaan. Ei riitä, jos ihmettelee Jeesuksen sanoja. On myös tehtävä parannus.

*************************************************

Kysymys ylösnousemuksesta

(Mark. 12:18-27; Luuk. 20:27-40)

23. Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, niitä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole. He esittivät hänelle kysymyksen:

24. "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida hänen vaimonsa ja hankkia jälkeläinen veljelleen.'

25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, hän jätti vaimonsa veljelleen.

26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.

27. Viimeisenä kaikista kuoli vaimo.

28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis on ylösnousemuksessa? Hänhän oli ollut heidän kaikkien vaimona."

29. Jeesus vastasi heille: "Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

30. Ylösnousemuksessa ihmiset eivät ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.

31. Mutta mitä tulee kuolleiden ylösnousemukseen, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille:

32. 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien." 

33. Sen kuullessaan kansanjoukot hämmästyivät hänen opetustaan.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 22:23-33)

Jeesus puhuu ylösnousemuksesta

23."Se päivä" oli pääsiäisviikon tiistai. Siihen päivään mahtui paljon kysymyksiä. "Saddukeukset" olivat järkeisuskon edustajia ja epäilijöitä, Apt 23:8. He eivät myöskään uskoneet enkeleihin eivätkä henkiin.

24.Tässä viitataan nk. leviraatti- eli lankoavioliittoon. Sen tarkoitus oli, että miehen kuollessa jättämättä jälkeensä perillistä hänen veljensä tuli naida hänen leskensä, jotta suku ei kuolisi. Uuden avioliiton ensimmäistä poikaa pidettäisiin vainajan lapsena, mutta ei muita. Ks. 5 Moos 25:5-10. Laki annettiin, jotta Israelin perheet ja sukukunnat pysyisivät erillään ja jotta ne säilyisivät.

25.Rabbiinit opettivat, että jos naisella oli kaksi miestä tässä elämässä, hän saisi ainoastaan ensimmäisen heistä tulevassa elämässä. Saddukeusten kertoma esimerkki vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, mutta niin on voinut todellisuudessa tapahtuakin. Varmaa on, että he käyttivät vaarallista asetta saattaessaan ylösnousemuksen naurunalaiseksi. Jeesus ei sanonut itse tapahtumaa vastaan mitään.

28.Saddukeukset olivat mahdollisesti käyttäneet samaa argumenttia fariseuksia vastaan ja kenties pitäneet heitä pilkkanaan.

29.Tämä on ainoa kiistakeskustelu, jonka Jeesus kävi saddukeusten kanssa, ainakin ainoa evankeliumeissa mainittu. Hän ei puhu läheskään niin ankarasti heille kuin fariseuksille. He eivät olleet ulkokullattuja, vaan esittivät heitä askarruttaneen kysymyksen. Jeesus oli heitä kohtaan kärsivällinen, mutta hän myös paljasti heidän virheensä. Jumala käyttää voimaansa herättäessään kuolleet. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys vain kuolleitten herättämisestä, vaan voimasta, jonka avulla Jumala voi tehdä herättämiensä ruumiille mitä tahtoo. Usko ylösnousemukseen perustuu kirjoituksiin. Raamatun opetuksia pilkkanaan pitävät ihmiset tekevät sen usein lisäämällä jotakin, mitä siinä ei ole, ja sitten sanovat tätä mielettömäksi, naurettavaksi asiaksi.

30.Jeesus ei väitä enkelien olevan sukupuolettomia. Hän sanoo, että avioliitto kuuluu maanpäälliseen elämään. Se on tätä maailmaa varten tarkoitettu instituutio, joka varmistaa suvun jatkumisen. Kun ei enää ole kuolemaa, ei tule myöskään olemaan avioliittoa eikä suvun jatkamista. Ylösnousemus esitetään tässä tilana, ei tapahtumana. Saddukeukset eivät uskoneet myöskään enkeleihin, mutta Jeesus sanoi, että ylösnousemuksessa tullaan heidän kaltaisikseen (ei kuitenkaan enkeleiksi).

31.Jeesus viittasi Mooseksen kirjoihin (2 Moos 3:6), siihen osaan Vt:a, jonka saddukeuksetkin tunnustivat. Niiden, jotka perustavat väitteensä kirjoituksiin, on myös tunnettava, mitä ne sisältävät!

32.Mooseksen aikana Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat olleet jo vuosisatoja kuolleina. Kuitenkin Jumala puhuu ikään kuin hän olisi silloinkin heidän Jumalansa. Hän ei ole ainoastaan koko Israelin kansan Jumala, vaan myös kunkin yksilön Jumala.

33.Kansa ei ainoastaan kuullut uutta tulkintaa, joka avasi heille kirjoitukset. He kohtasivat myös ihmisen, joka luki toisten sydämen ajatuksia ja näki jopa heidän vaikuttimensa. Vrt. 7:28-29.

*************************************************

Kysymys suurimmasta käskystä

(Mark. 12:28-34; Luuk. 10:25-28)

34. Mutta kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat yhteen.

35. Yksi heistä, lainoppinut, kysyi häneltä pannakseen hänet koetukselle:

36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"

37. Jeesus vastasi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.'

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän kaltainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'

40. Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 22:34-40)

Suurin käsky

34.Tässä käytetään samaa ilmaisua kuin jakeessa 12. Jeesus saattoi heidät aivan sanattomiksi. Vaikka fariseukset olivat iloisia siitä, että Jeesus tukki saddukeusten suun, he eivät luopuneet omista yrityksistään saada hänet ansaan.

35.Lainoppinut ei ollut asianajaja, vaan Mooseksen lain tuntija. Markus mainitsee miehen olleen kirjanoppinut (12:28). Asiantuntija selviytyisi kaikesta päätellen paremmin kuin saddukeukset. Sana "kiusaten" ei tässä välttämättä merkitse hänen halunneen vahingoittaa Jeesusta. Enemmänkin uteliaisuus aiheutti kysymyksen tai halu asettaa Jeesus koetukselle (1 Kun 10:1). Markuksesta näemme, että Jeesus sanoi hänen olevan lähellä Jumalan valtakuntaa, 12:34.

36."Laki" oli jaettu suurempiin ja pienempiin käskyihin, mutta ei oltu yksimielisiä, mikä niistä oli suurin. Toiset pitivät uhreja koskevia käskyjä suurimpina, toiset taas ympärileikkausta tai puhdistautumista koskevia. Laissa oli 613 käskyä, yhtä monta kuin kymmenessä käskysanassa oli kirjaimia. Näistä 248 oli kehotuksia ja 365 oli kieltoja.

37.Jeesus rinnasti kaksi perustavanlaatuista Raamatun kohtaa. Ensimmäinen on otettu 5 Moos 6:4,5:sta (jonka juutalaiset tuntevat nimellä "šemaï", »kuule»). Tätä raamatunkohtaa juutalaiset toistivat joka päivä rukouksissaan. Toisen Jeesus otti 3 Moos 19:18:sta. Sitä ei ollut aikaisemmin erityisemmin huomioitu. Jeesus ei antanut tässä uutta käskyä, vaan uudisti vanhan ja antoi sille voimakkaamman korostuksen. Markus kirjoitti, että on rakastettava myös kaikesta voimasta, 12:30. Meidän tulee rakastaa Jumalaa enemmän kuin mitään muuta ja kaikella sillä rakkaudella, mitä meillä on. Se merkitsee myös sitä, että meidän tulee olla valmiit luopumaan siitä, minkä Jumala kehottaa meitä hylkäämään.

39.Lähimmäinen on Jeesukselle jokainen apua tarvitseva. Jos tämä on tärkein käsky, on itsekkyyden oltava suurin synti. Raamattu opettaa itsensä kieltämistä, mutta ei itsensä loppuunkuluttamista.

40.Kaikki ne ilmoitukset, joita Jumala on kautta aikojen antanut, perustuvat näihin kahteen käskyyn. Sana "riippuu" tarkoittaa jonkin varassa olemista, kuten ovi "pysyy" paikoillaan saranoiden varassa.

*************************************************

Kristuksen alkuperä

(Mark. 12:35-37; Luuk. 20:41-44)

41. Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä:

42. "Mitä mieltä olette Kristuksesta? Kenen poika hän on?"  He vastasivat hänelle: "Daavidin."

43. Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi? Sanoohan hän:

44.     'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alle.'

45. Jos siis Daavid kutsuu Kristusta Herraksi, kuinka Kristus voi olla hänen poikansa?" 

46. Kukaan ei kyennyt vastaamaan hänelle sanaakaan, eikä kukaan siitä päivästä lähtien uskaltanut kysyä häneltä enää mitään.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 22:41-46)

Jeesus puhuu Daavidin pojasta

41.Jeesuksella oli enemmän yhteistä fariseusten kanssa kuin saddukeusten ja herodilaisten kanssa. Vrt. Apt 23:6. Ketään muita hän ei kuitenkaan ankarammin nuhdellut. Tämä johtui fariseusten ulkokultaisuudesta. Hän antaa heille viimeisen kehotuksensa.

42.Uskonnolliset ryhmittymät olivat esittäneet useita lakikysymyksiä. Nyt tekee Jeesus kysymyksen, joka koskee hänen messiaanisuuttaan. Annettu vastaus oli aivan oikea. Jokainen juutalainen lapsi olisi vastannut samalla tavalla (Mark 12:35).

43.Daavid oli puhunut jumalallisen innoituksen vallassa. Lainaus on Ps 110:1:sta.

44.Tässä ensin mainittu "Herra" on Isä, "minun Herrani" on Poika. Oikeanpuoleista sijaa pidettiin kunniapaikkana.

45.Messias on sekä Daavidin Herra että Daavidin poika. Hän on sekä Jumala että ihminen.

46.Tässä Jeesus päättää keskustelunsa heidän kanssaan, mikä merkitsi samalla kaiken väittelyn lopettamista näiden hänen vihollistensa kanssa. Seuraavalla kerralla heidän tavatessaan hänet vietiin tuomioistuimen eteen. Aikojen lopussa on heidän vuoronsa saapua hänen tuomioistuimensa eteen. Kaikki tämä tapahtui pääsiäisviikon tiistaina. Kukaan evankelistoista ei kerro mitään keskiviikon tapahtumista. Jeesuksen lähdettyä temppelistä tiistaina vaikuttaa siltä, ettei hän enää koskaan palannut opettamaan sinne.

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com