Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Luku 21

Jeesuksen toiminta Jerusalemissa

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

(Mark. 11:1-11; Luuk. 19:28-38; Joh. 12:12-19)

1. Kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslasta

2. ja sanoi heille: "Menkää edessänne olevaan kylään, niin te löydätte heti aasintamman kiinni sidottuna ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne irti ja tuokaa minulle.

3. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta lähettää ne pian takaisin." 

4. Tämä tapahtui, jotta toteutuisi profeetan kautta puhuttu sana:

5.      "Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun kuninkaasi tulee luoksesi nöyränä ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla."

6. Opetuslapset menivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt.

7. He toivat aasintamman varsoineen, panivat niiden selkään vaatteitaan, ja hän istuutui niiden päälle.

8. Suurin osa kansasta levitti tielle vaatteitaan, toiset taas katkoivat puista oksia ja levittivät niitä tielle.

9. Kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään, ja ne, jotka seurasivat häntä, huusivat:

        "Hoosianna (hepreal. <hoosii'annaa>sana merkitsee oi pelasta, oi auta) Daavidin Pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!"

10. Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki joutui kuohuksiin ja kyseli: "Kuka hän on?"

11. Kansa vastasi: "Hän on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 21:1-11)

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

1."Öljymäki" on Kidronin laakson toisella puolella Jerusalemista itään, Apt 1:12. Beetfagen kylä, »raakojen viikunoiden paikka», sijaitsi oletettavasti Öljymäen itärinteellä. Markus (11:1) ja Luukas (19:29) mainitsevat Beetfagen Betanian yhteydessä, joten nämä kaksi paikkaa olivat luultavasti lähekkäin. Beetfagen tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Beetfage ja Betania olivat niin lähellä Jerusalemia, että ne kuuluivat rituaalisesti siihen osaan kaupungin ympäristöä, jossa oli luvallista syödä pääsiäislammasta. Jeesus saapui Betaniaan kuusi päivää ennen pääsiäistä, perjantaina, Joh 12:1. Hän jäi sinne koko sapatin ajaksi. Viikon ensimmäinen päivä, viisi päivää ennen hänen kuolemaansa, oli kuukauden kymmenes päivä, se päivä, jolloin pääsiäislammas tuli valita, 2 Moos 12:3. Ei käy ilmi, ketkä nämä kaksi opetuslasta olivat, mutta Pietari ja Johannes oli lähetetty vastaavanlaiseen tehtävään, Luuk 22:8.

2.Opetuslapset saivat yksinkertaisen määräyksen ja selvän ohjeen. He eivät voineet erehtyä. Se, että Jeesus halusi varsan, ei johtunut siitä, että hän olisi ollut väsynyt. Tällä hänen viimeisellä Jerusalemissa käynnillään oli vertauskuvallinen tarkoitus. Hevosella ratsastaminen symbolisoi joskus sotaa, aasilla ratsastaminen saattoi kuvata rauhaa. Hän tarvitsi ainoastaan varsan, mutta aasintamma seurasi mukana luonnon vaiston ohjaamana. Oli varmasti myös helpompi saada varsa lähtemään, kun emä oli mukana.

3.Omistaja tietenkin vastustaisi opetuslasten aikeita, mutta yhtä selvää oli, että hän luovuttaisi eläimet heidän mukaansa kuullessaan, kuka niitä käyttäisi. Kaikesta päätellen omistaja lienee ollut Jeesuksen opetuslapsi. Hän, joka näki ja tiesi kaiken, tunnusti myös henkilökohtaisen tarpeensa: sanat "Herra" ja "tarvitsee niitä" esiintyvät samassa lauseessa.

4.Kaikki, mitä Jeesus teki, oli täysin sopusoinnussa profeettojen ennustusten kanssa, mutta sitä opetuslapset eivät tuolloin ymmärtäneet, Joh 12:16. Matteus sanoo jo tässä profetian täyttyneen, eikä vasta jakeen 7 jälkeen. Jeesus tunsi tietenkin tämän ennustuksen. Hän ei täyttänyt sitä tietämättään.

5.Lainaus on Sak 9:9:sta. Vrt. Jes 62:11. "Tytär Siion" on messiaanista kansaa tarkoittava nimitys. Jeesus meni Jerusalemiin viimeisen kerran tavalla, joka osoitti hänen olevan Messias. Salomon ajan jälkeen yksikään kuningas ei ollut ratsastanut aasilla.

6.Opetuslapset tottelivat käskyä tietämättä, mitä se merkitsi tai miten profeetan ilmoittama Jumalan tahto täten toteutuisi. He eivät mitenkään vastustelleet tehtävää, vaikka eivät ilmeisesti sitä ymmärtäneetkään.

7.Jeesus ei istuutunut sotahevosen, vaan aasin selkään. Hän ei ollut aseistautuneiden sotilaiden, vaan palmunoksin varustettujen opetuslasten ympäröimä. Koko kaupunkiin tulosta muodostui Messias-uskon tunnustamisen juhla, Sak 9:9 Öljymäeltä tulisi loistamaan esiin Herran kirkkaus, vrt. Sak 14:4.

8.Pääsiäisjuhlien aikaan Jerusalemissa saattoi olla kymmeniä tuhansia pyhiinvaeltajia. Sekä näitä että Jerusalemin asukkaita oli Jeesuksen reitin varrella, vrt. Joh 12:9,18. Heidän osoittamansa kunnioitus oli spontaania. Mitään ei ollut etukäteen järjestetty. Heidän yltään riisumansa vaatteet olivat tunikan tai paidan päällä käytettyjä viittoja. Koko heidän käyttäytymisensä todisti kuninkaallisista kunnianosoituksista, 2 Kun 9:13. Se oli samalla alamaisuuden merkki.

9.Jeesusta kunnioitti oikeastaan kaksi eri ryhmää, toinen seurasi häntä ja toinen tuli häntä vastaan kaupungista, Joh 12:12. "Hoosianna-huuto" on peräisin nk. hallel-psalmeista (113-118), joita laulettiin pääsiäisjuhlan aikana. Niitä kutsuttiin myös »kiitosvirreksi», 26:30. Sana "Hoosianna" oli alun perin avunhuuto ja pelastuksen rukous, usein kuninkaalle (2 Kun 16:7), mutta myös Jumalalle osoitettu (Ps 20:10; 118:25). Lehtimajanjuhlan aikana oli tapana huutaa seitsemänä päivänä »hoosiannaa», kun kierrettiin alttaria palmunoksat käsissä. Kahdeksantena päivänä kuljettiin alttarin ympäri seitsemän kertaa. Silloin huudettiin »suuri hoosianna». Isidor Clariuksen mukaan pappien oli määrä teurasuhrin yhteydessä sanoa: »Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.» Myös lehtimajanjuhlan aikana kannettavia kukkakimppuja ja oksanippuja sanottiin »hoosiannaksi». Sanat "»hän, joka tulee Herran nimeen»" (Ps 118:26) viittaavat jokaiseen pyhiinvaeltajaan, joka tuli Jerusalemiin suurten juhlien aikoina, mutta tässä niitä käytetään messiaanisessa merkityksessä. Kansa odotti, että Jeesus pelastaisi heidät heidän vihollisistaan, mutta viisi päivää myöhemmin he huusivat, että hänet oli ristiinnaulittava.

10.Jumalan Pyhä oli tuntematon pyhässä kaupungissa! Hän tuli Jerusalemiin ratsastaen aasinvarsalla, hän lähti kaupungista risti harteillaan muutamaa päivää myöhemmin. Ainoastaan Matteus kertoo Jeesuksen kaupunkiintulon yhteydessä Jerusalemissa vallitsevasta innostuksesta, vaikkakin Johannes kirjoittaa: »Koko maailma juoksee hänen perässään», 12:19.

11."Se profeetta", viittasi Jumalan lupaukseen, 5 Moos "18:18".

*************************************************

Temppelin puhdistaminen

(Mark. 11:15-19; Luuk. 19:45-48; Joh. 2:13-22)

12. Jeesus meni temppeliin ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat siellä. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet

13. ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." 

14. Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.

15. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ihmeet, joita Jeesus teki, ja lapset, jotka huusivat temppelissä: "Hoosianna Daavidin Pojalle!", he suuttuivat

16. ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Jeesus vastasi heille: "Kuulen. Ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"

17. Hän jätti heidät, meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 21:12-17)

Jeesus puhdistaa temppelin toistamiseen

12.Tapahtumapaikka on pakanain esipiha, jonne kaikki pääsivät. Matteus ei aina seuraa aikajärjestystä. Tämä tapahtui oletettavasti maanantaiaamuna, viikunapuun kiroaminen jälkeen, Mark 11:13-21. Jeesus puhdisti pyhäkön kaksi kertaa. Ensimmäisestä kerrasta kertoo Joh 2. Se tapahtui hänen julkisen toimintansa alussa. Viimeisestä puhdistuksesta tuli Juudan kansaa kohtaavan tuomion vertauskuva. Jokaisen juutalaisen tuli maksaa puoli sekeliä temppeliveroa, ja se oli maksettava pääsiäisenä. Tällöin oli käytettävä erityistä temppelissä käypää rahaa, ja monet joutuivat vaihtamaan rahat varsin korkean kurssin mukaan. Tästä hyötyivät rahanvaihtajat. Köyhien, joilla ei ollut varaa uhrata karitsaa, oli pakko uhrata kyyhkysiä. Näiden tuli olla virheettömiä, ja viralliset tarkastajat hylkäsivät kernaasti temppelialueen ulkopuolelta ostetut kyyhkyset. Sen sisäpuolella ne olivat kuitenkin paljon kalliimpia. Tässä pyhäkössä, jota Jeesus kutsui Isänsä huoneeksi, ei ollut väärää rahan vaihtaminen tai kyyhkysten myyminen, vaan se, että sitä harjoittavat ansaitsivat suuria tuloja toisten kustannuksella.

13.Synagoogaa sanottiin oppihuoneeksi, temppeliä rukoushuoneeksi. Jeesus vahvisti tekonsa vetoamalla kirjoituksiin. Ryövärien luola ei ollut paikka, jossa varastettiin, vaan ryövärien piilopaikka. Jeesus viittaa Jes 56:7 ja Jer 7:11:een.

14.Hetkeä aikaisemmin Jeesus oli täynnä pyhää intoa, nyt sääliä. Hän ei sanonut, että hädässä olevien olisi tultava uudestaan toisen kerran. Kumoon kaadettujen pöytien keskellä hän seisoi parantamassa sairaita.

15.Hengelliset johtajat tulivat luultavasti suuren neuvoston lähettäminä. "Lapset" merkitsee tässä yhteydessä 'pojat'. Kyseessä olivat ilmeisesti pojat, jotka kaksitoistavuotiaina olivat tulleet pyhäkköön ensimmäiselle pakolliselle käynnilleen pääsiäisjuhlan aikana. He toistivat edellispäivän kansan juhlahuutoa.

16.Ulkokullatuille kaikki tavallisesta hurskaudesta poikkeava oli liikaa. Nyt he väittivät, että Jeesuksen asia oli hiljentää lasten huuto. He eivät uskaltaneet lähettää temppelin vartijaa vaientamaan näitä. He olivat selvillä suuren pyhiinvaeltajajoukon mielipiteestä. Kauppamiehiä ja rahanvaihtajia he sietivät, mutta ei tätä. Jeesus vastasi selvän myöntävästi ja viittasi Ps 8:3:een. Hän ikään kuin sanoi: Lapset ovat siis oikeassa ja te väärässä.

17.Yksi asia oli heille aivan selvä hänen lähtiessään heidän luotaan: Jeesus korostaa sitä, että Ps 8:3:n ennustus koskee häntä. Mark 11:19 antaa ymmärtää, että hän lähti kaupungista joka ilta, ja Luuk 21:37 painottaa sitä edelleen, samoin sitä, että hän oli yöpynyt Öljymäellä. Betania oli Jerikon ja Jerusalemin välisen tien varrella, Öljymäen kaakkoispuolella. Paikkaa ei mainita Vt:ssa, eikä Ut:ssakaan evankeliumien jälkeen. On mahdollista, että Jeesus yöpyi Martan, Marian ja Lasaruksen luona Betaniassa, mutta sanoja »oli siellä yötä» "(aulidzomai)" käytetään yleensä ulkona yöpymisestä.

*************************************************

Jeesus kiroaa viikunapuun

(Mark. 11:12-14,20-24)

18. Kun Jeesus oli varhain aamulla palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.

19. Nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Hän sanoi sille: "Älköön sinusta enää ikinä kasvako hedelmää."  Samassa viikunapuu kuivettui.

20. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: "Kuinka tämä viikunapuu näin äkkiä kuivettui?"

21. Jeesus vastasi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette voisi tehdä vain sitä, mikä tapahtui viikunapuulle, vaan voisitte sanoa jopa tälle vuorelle: 'Nouse ja heittäydy mereen', ja se tapahtuisi.

22. Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte." 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 21:18-22)

Kuivettunut viikunapuu

18."Varhain aamulla (prèias" sanasta "pro" 'ennen') kuvaa erittäin varhaista aikaa. Mark 1:35:ssa sanotaan »varhain aamulla, kun vielä oli pimeä». Jeesuksella oli nälkä, ja se saattaa viitata taivasalla vietettyyn yöhön. Tämä ei ollut harvinaista pääsiäisjuhlan aikana. Hän ei tehnyt ihmettä tyydyttääkseen nälkänsä.

19.Hedelmät ovat usein "viikunapuussa" samaan aikaan tai jopa aikaisemmin kuin lehdet. Niinpä lehdessä olevasta puusta saattoi myös odottaa löytävänsä hedelmää. Vuodessa puu tuotti kaksi satoa. Markus (11:13) sanoo, että silloin ei ollut viikunoiden aika. Lehtien puhjetessa huhtikuussa kaikissa hedelmää kantavissa viikunapuissa on varhaisviikunoita (hepr. "pag"), vaikka tavallisten viikunoiden aika ei vielä ole. Näitä raakojakin viikunoita syödään, ja ne ovat varma merkki siitä, että puuhun tulee myös kunnon hedelmää. Ensimmäinen Aadam tuli viikunapuun luo saadakseen sen lehden, toinen Aadam saadakseen hedelmää. Vain yksi ainoa viikunapuu mainitaan olleen tien varrella. Se oli yhteistä omaisuutta. Se ei kuihtunut opetuslasten nähden, vaan kuivettui juurista alkaen. Vasta seuraavana aamuna opetuslapset näkivät, että puu oli kuihtunut (Mark 11:20). Tapaus oli esimerkki elämän arjesta. Symbolisesti nähtynä puu kuvasi Israelia, Jer 8:13; 24:1-8 s. Tällä teolla Jeesus osoitti, miten hedelmätön kansa hylätään.

20.Vastaus opetuslasten kysymykseen voidaan antaa yhdellä sanalla - usko (j. 21). Opetuslapset (etenkin Pietari, Mark 11:21), eivät niinkään olleet kiinnostuneet siitä, "miksi" Jeesus näin teki, vaan siitä, "miten" hän sen teki.

21.Jeesus ei vastannut suoraan opetuslasten kysymykseen, vaan viittasi siihen, mitä he voisivat saada aikaan, jos heillä olisi uskoa (vrt. 17:20). "Tämä vuori" oli varmastikin Öljymäki. Kenellekään ei tietenkään tulisi mieleen rukoilla vuoren siirtymistä. Kysymyksessä on vaikean tilanteen hallitseminen, valtuutus, jonka Jeesus antaa jokaiselle, joka rukoilee uskoen (j. 22). Jeesus ei puhunut siitä, mitä hän oli tehnyt, vaan käytti tekoaan taustana sille, mitä opetuslapset itse voisivat tehdä. Voima ei olisi heidän, vaan Jumalan, joka vastaa rukouksiin.

22.Uskovat ihmiset ovat yhteistyössä Jumalan kanssa, ja Jumala toimii heidän välityksellään. Siksi sellaisista ihmisistä rukous on luonnollista. Edellytys on, että rukoillaan Jeesuksen nimessä. Se merkitsee, että uskomme häneen Vapahtajana ja kuulumme hänelle. Silloin meillä on myös oikeus käyttää hänen nimeään. Jumalan puolelta kaikki on selvää, mutta kun rukoilemme häntä, meidän on uskottava häneen ja luotettava hänen voimaansa. Epäilemällä Jumalaa me tuotamme hänelle häpeää.

*************************************************

Kysymys Jeesuksen vallasta

(Mark. 11:27-33; Luuk. 20:1-8)

23. Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja oli siellä opettamassa, hänen luokseen tuli ylipappeja ja kansan vanhimpia. He kysyivät: "Millä vallalla sinä tätä kaikkea teet? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?"

24. Jeesus sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Jos te vastaatte minulle, minä puolestani sanon teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen.

25. Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?"  Niin he pohtivat keskenään: "Jos me sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

26. Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana."

27. Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 21:23-27)

Jeesukselta kysytään hänen valtansa perusteita

23.Sekä Markus (11:27) että Luukas (20:1) mainitsevat myös muutamien kirjanoppineitten olleen mukana. Jeesusta ei keskeytetty (Markus) hänen opettaessaan kansaa (Luukas), vaan odotettiin taukoa. Uskonnollisten johtajien kysymys koski sekä rahanvaihtajien ja kyyhkysten kauppiaiden ulos ajamista että Jeesuksen opetustoimintaa pyhäkössä. Tavallisesti pyhäkön opettajilla oli siihen erityinen Suuren neuvoston lupa. Jeesus jatkoi kaikessa rauhassa opettamistaan joka päivä aina pääsiäisjuhlan ajan suuriin tapahtumiin saakka. Hän tiesi, mitä oli tulossa. Hän vietti nämä viimeiset päivät kansan parissa ja opetti heitä.

24.Uudella kysymyksellä vastaaminen oli tyypillinen rabbiinien väittelytapa. Se ei merkinnyt välttämättä kysymyksen väistämistä ja kuulustelun pakoilua, vaan sen avulla ajatuksenkulku voitiin johdattaa oikeaan vastaukseen. Jeesuksen kysymyksessä piili vastaus.

25."Kasteella" Jeesus tarkoittaa tässä koko Johanneksen toimintaa, hänen oppiaan ja julistustaan. Jos he olisivat ottaneet vastaan Johanneksen, heidän ei olisi tarvinnut kysellä Jeesuksen valtuuksia. Jos he nyt tunnustaisivat Johanneksen olevan Jumalan lähettämä, he olisivat joutuneet myöntämään Jeesuksen aseman. Johannes oli nimittäin saarnannut, että Jeesus oli Messias.

26.Luukas (20:6) sanoo heidän pelänneen, että kansa kivittäisi heidät. Kaikki pitivät Johannesta Jumalan profeettana, mutta se ei merkinnyt samaa kuin hänen sanomansa vastaanottaminen.

27.Kieltävä vastaus ei ollut totta. He eivät vain tahtoneet tunnustaa. Ilmeinen valhe osoittaa, että he eivät olleet vastauksen arvoisia. Kielteistä vastausta he eivät voineet antaa, myönteistä eivät halunneet. Muodollisesti Jeesus ei vastannut heille, mutta kuitenkin hän antoi heille hengellisen vastauksen. Koska he olivat Suuren neuvoston jäseniä, heidän velvollisuutensa oli tietää tämä, mutta tässä he olivat kyllin rohkeita sanoakseen, että he eivät tienneet. Sellaisen tuomioistuimen edessä syytetty ei voi odottaa oikeudenmukaista tuomiota.

*************************************************

Vertaus kahdesta pojasta

28. "Mitä ajattelette tästä? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään työhön viinitarhaan.'

29. Tämä vastasi: 'En minä halua', mutta myöhemmin hän katui ja meni.

30. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi samoin. Tämä vastasi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.

31. Kumpi näistä kahdesta noudatti isänsä tahtoa?"  "Ensimmäinen", he vastasivat. Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen teitä.

32. Sillä Johannes tuli osoittamaan teille vanhurskauden tietä (”tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä”), mutta te ette uskoneet häntä. Publikaanit ja portot sen sijaan uskoivat. Ja vaikka te sen näitte, te ette myöhemminkään katuneet, niin että olisitte uskoneet häntä."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 21:28-32)

Jeesus opettaa vertauksin

28.Vertauksen mies on Jumala, ja "kaksi poikaa" kuvaavat juutalaisten keskuudessa olevaa kahta ihmisryhmää. Toiset olivat tullimiehiä ja syntisiä, jotka alussa eivät ottaneet vastaan sanomaa, toiset taas olivat kirjanoppineita ja fariseuksia. Tämä vertaus, joka esiintyy ainoastaan Matteuksella, sekä seuraava havainnollistavat juuri tapahtunutta. Codex Vaticanuksessa nämä kaksi poikaa ovat vaihtaneet järjestystä.

29.Vastaus korostaa pojan itsekkyyttä. "Katumusta" tarkoittavaa sanaa "metamelomai" on käytetty vain viisi kertaa Ut:ssa. Toisen kerran tässä kappaleessa (j. 32). Muutoin sitä käytetään Juudaksen katumuksen yhteydessä (Matt 27:3), ja Paavalista, joka ei katunut kirjoittaneensa niin kuin kirjoitti korinttolaisille (2 Kor 7:8), ja Jumalasta, joka ei voi katua (Hebr 7:21). Sana ei ilmaise murhetta moraalisista harha-askeleista tai synnistä Jumalaa vastaan, vaan levottomuutta sellaisen teon seurauksista, joka on tehty paremman tiedon puutteessa.

30.Toinen poika vastasi hyvin kohteliaasti: Menen, herra. Hän vaikutti velvollisuudentuntoiselta, mutta se oli ainoastaan ulkonaista. Tämä on oikeastaan kertomus näistä, jotka »noudattivat lakia» sellaisena kuin se annettiin Siinailla (2 Moos 24:7). Isä puhui samalla tavalla kummallekin pojalle. Hän halusi heidän työskentelevän viinitarhassa. Siellä on tilaa kaikille. Kun joku vie toisen paikan, se ei johdu siitä, että tälle ei olisi tarjottu mitään, vaan siitä, että hän ei tahtonut ottaa vastaan saamaansa tarjousta.

31.Publikaanit ja portot olivat ihmisiä, jotka elämällään hylkäsivät Jumalan. Kutsu parannukseen vaikutti kuitenkin heihin niin voimakkaasti, että he muuttuivat. Vertauksen poika ensin kieltäytyi, mutta katui ja meni kuitenkin. Jeesus ei tietenkään tällä osoittanut hyväksyvänsä syntistä elämää. Hänen valtakunnassaan vallitsevat ne vanhurskauden vaatimukset, joita Johannes Kastaja oli saarnannut, mutta ovet olivat avoinna kaikille, jotka tekivät parannuksen ja uskoivat. Jeesuksen julistuksessa ankarat vaatimukset ja rajaton armo kulkivat käsi kädessä. Hän itse oli täynnä armoa ja totuutta, Joh 1:14. Vaikka Jeesus sanoo publikaanien ja porttojen menevän sisälle ensin, hän ei tarkoita, etteivätkö toiset seuraisi perässä. Tämä ilmaisee vain, että jotkut niistä jotka olivat olleet publikaaneja (esim. Matteus ja Sakkeus) ja porttoja olivat paremmassa asemassa Jumalan edessä kuin nämä fariseukset. He tekivät Jumalan tahdon, kun taas fariseukset ylevästä tunnustuksestaan huolimatta asettuivat vastustamaan. Fariseukset olivat odottavinaan Jumalan valtakuntaa, mutta sen tullessa he eivät ottaneet sitä vastaan.

32.Fariseukset halusivat vain hetken iloitella Johanneksen valossa (Joh 5:35). Sana "tie" ei tarkoita niinkään paljon sitä polkua, jota ihminen vaeltaa, vaan tapaa, miten hän vaeltaa. Tulla opettamaan vanhurskauden tietä on tulla vanhurskauden edustajana, ollakseen oikean tien opettaja, Apt 9:2. Sana ilmaisee myös oppia ja harjoitusta.

*************************************************

Vertaus viinitarhan vuokraajista

(Mark. 12:1-12; Luuk. 20:9-19)

33. "Kuulkaa toinen vertaus. Oli eräs mies, talonisäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, koversi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.

34. Kun korjuuaika lähestyi, hän lähetti palvelijoitaan viljelijöiden luo perimään hänelle kuuluvan sadon.

35. Mutta viljelijät ottivat kiinni hänen palvelijansa, jonkun he pieksivät, jonkun tappoivat, jonkun kivittivät.

36. Isäntä lähetti vielä muita palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta he tekivät näille samoin.

37. Viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat.'

38. Mutta kun viljelijät näkivät pojan, he puhuivat keskenään: 'Tämä on perillinen. Tulkaa, tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.'

39. He ottivat hänet kiinni, heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.

40. Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?" 

41. He vastasivat hänelle: "Hän tuhoaa pahoin nuo pahat ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka antavat hänelle kuuluvan sadon ajallaan."

42. Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista:

        'Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi (Huippukivi on holvikaaren ylin kivi, joka yhdistää holvikaaren ja pitää sen koossa.). Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme'?

43. Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.

44. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se putoaa, sen se murskaa." 

45. Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat Jeesuksen vertaukset, he ymmärsivät, että hän puhui heistä.

46. He olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 21:33-44(46)

 

33."Viinitarha" on Israel, Jes 5:1 ss. Omistaja on Jumala. Viinitarhurit ovat Israelin hengellisiä johtajia. Palvelijat ovat Jumalan heidän luokseen lähettämiä profeettoja, ja poika on Jeesus. Viinitarhan ympärille oli välttämätöntä rakentaa aita. Vartiotorni oli tarpeen varkaiden ja eläinten takia. Viinikuurnia saattoi olla useita. Ne olivat usein kallioon hakattuja kourumaisia altaita, joissa viinirypäleet polkemalla puristettiin mehuksi. Viiniköynnöstä pidettiin yleensä kaikkein kallisarvoisimpana istutuksena, mitä ihmisellä voi olla. Siitä voitiin saada tuottavin sato, mutta viinitarha vaati myös enemmän työtä kuin mikään muu viljely. Oli tavallista, että tarha vuokrattiin viinitarhureille sopimalla sadon jakamisesta. Jumala on usein verrannut seurakuntaansa viinitarhaan, Ps 80:9; Jer 2:21. Ks. Mark 12:1-9 ja Luuk 20:9-16.

34.Jumala lähetti profeettoja, jotka olivat hänen palvelijoitaan, sekä myöhään että varhain, mutta ihmiset eivät halunneet kuunnella heitä, Jer 35:15.

35.Sana "piestä (derè)", tarkoittaa oikeastaan piiskata niin että nahka lähtee, antaa raippoja. "Kivittämistä" tarkoittava sana "(lithoboleè)" esiintyy myöhemmin myös sotilasosaston nimessä "(lithoboloi)". Kivittäminen oli yleinen kuolemanrangaistuksen muoto juutalaisten keskuudessa (5 Moos 13:10; Joos 7:25; Apt 7:58; 14:19). Muutamassa tilanteessa juutalaiset tarttuivatkin kiviin rangaistakseen Jeesusta (Joh 8:59; 10:31). Ihmisen kivittäminen ei aina merkinnyt kuolemaa, mutta ellei niin käynyt, tämä jäi kuitenkin loppuiäkseen vaikeavammaiseksi.

37.Normaalissa tapauksessa tällä tavalla loukattu mies ei milloinkaan tulisi ajatelleeksikaan lähettää poikaansa heidän luokseen, mutta tämä tahtoi antaa heille vielä yhden mahdollisuuden. Kyseessä on tietenkin vertaus, joka puhuu kaikkein mielettömimmästä synnistä ja suurimmasta rakkaudesta. Sana "viimein" ilmaisee, että hänellä ei ollut enää muita lähetettäviä. Hän ei säästänyt omaa poikaansa. Tässä vertauksesta tulee profeetallinen. Jeesus puhui itsestään. Markus korostaa (12:6), että tämä oli hänen ainoa poikansa, jota hän rakasti hyvin paljon. Ei olisi auttanut, vaikka hän olisi lähettänyt lisää palvelijoita. He olivat jo tehneet voitavansa. Jumala lähetti Poikansa maailmaan, jossa oli jo tapettu hänen profeettansa. Ainoastaan Jumala rakkaudessaan voi tehdä jotakin tällaista.

38.Kysymyksessä ei ollut mikään väärinkäsitys. Tulija tunnistettiin heti. Toisilleen he totesivatkin: tämä on perillinen.

39.Jae sisältää ennustuksen Jeesuksen kuolemasta, jonka piti tapahtua kaupungin ulkopuolella, Hebr 13:12. Hänet heitettiin ulos, mutta hän ei heitä ulos ketään, joka tulee hänen luoksensa, Joh 6:37. Hänet tapettiin, mutta hän tarjoaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka uskovat häneen.

40.Vaikka fariseukset tuskin ymmärsivät tätä, he selittivät tässä, mitä Jumala tekisi, ja samalla lausuivat oman tuomionsa. He vastasivat niin kuin tiesivät ihmisten yleensä vastaavan. Oli selvää että näin ajatteleva oli oikeudenmukainen. Oli oikein rangaista tällaisia pahantekijöitä. Viinitarhan herra ottaisi heiltä pois heidän etuoikeutensa ja antaisi sen toisille. Vastaus oli selvä. Ne, jotka sanoivat tämän, korostivat itse asiassa sitä, että Jumalan puolelta oli oikeudenmukaista ottaa heiltä heidän etuoikeutensa ja tuhota heidän kaupunkinsa ja maansa. Mutta he eivät vielä käsittäneet, mitä tämä merkitsi.

42.Jeesus vetoaa Ps 118:22-23:een, jota myös ensimmäiset kristityt käyttivät. Pietari käytti tuota kohtaa, kun hän Johanneksen kanssa seisoi Suuren neuvoston edessä (Apt 4:11) ja samoin ensimmäisessä kirjeessään, 1 Piet 2:7. Jeesus ei ollut ainoastaan viinitarhan hylätty perijä, vaan myös hylätty rakennuskivi. Jeesus oli saanut heidät tunnustamaan oikeudenmukaiseksi sen periaatteen, jota Jumala noudattaisi heitä kohtaan. Nyt hän vahvisti tämän kirjoituksilla. Hän selitti, että se mitä he olivat tunnustaneet viinitarhureiden suhteen, oli ennustettu heistä itsestään. Kun Jeesus selitti tätä, hän ikään kuin sanoi: Te, jotka kerskutte tuntevanne sanan, ettekö te ole koskaan lukeneet?

43.Juudan kansa ei ollut suorittanut saamaansa tehtävää. Vrt. Apt 13:46-47. Jeesus selitti vertauksen koskevan heitä, juutalaisia. He olivat olleet valtakunnan lapsia. Jumala oli antanut heille lakinsa ja tehnyt heidän kanssaan liiton. He olivat olleet hänen erityinen, valittu kansansa. Nyt tämä etuoikeus otettaisiin heiltä pois ja annettaisiin pakanoille, Apt 28:28.

44.Ne, jotka loukkaantuvat Jeesukseen, vahingoittavat itseään. Hänet on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle, Luuk 2:34. Paavali sanoo tästä, että »he loukkautuivat loukkauskiveen» (Room 9:32) siksi, että he eivät etsineet vanhurskauden lakia uskon kautta, vaan tekojen kautta. Tämä, että he loukkaantuvat Jeesukseen, ei vahingoita ainoastaan heitä itseään, vaan kivi kaatuu heidän päälleen ja murskaa heidät. Hän muuttaa heidät tomuksi; tuho on täydellinen. Vrt. Dan 2:34-35. Kiveen kompastuminen ei koskaan vahingoita kiveä, mutta kompastuva ja kiveen kaatuva ihminen loukkaantuu. Jeesuksesta tuli juutalaisille kompastuskivi (Room 9:32-33), seurakunnalle kulmakivi (Ef 2:20-22), ja pakanallisille maailmanvalloille hänestä on tuleva murskaava kivi (Dan 2:34).

Tässä viitataan epäilemättä myös Jes 8:14-15:een. Jeesuksen puheen jälkeen uskonnolliset johtajat vihdoinkin ymmärsivät, mitä hän tarkoitti. Nyt he olisivat mieluiten purkaneet vihansa heti Jeesukseen, mutta eivät uskaltaneet kansan tähden. Muodostui saman tapainen tilanne kuin jakeessa 26 mainittu. Kansan pelon tähden he eivät uskaltaneet antaa väheksyvää lausuntoa Johannes Kastajasta eivätkä myöskään käydä käsiksi Jeesukseen.

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com