Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Luku 20

Vertaus viinitarhan työmiehistä

1. "Taivasten valtakunta on kuin talonisäntä, joka lähti aikaisin aamulla palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.

2. Kun hän oli sopinut työmiesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta, hän lähetti heidät viinitarhaansa.

3. Kolmannen tunnin(29) vaiheilla hän lähti ulos ja näki torilla vielä miehiä seisomassa joutilaina.

4. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani. Maksan teille sen, mikä on oikein.'

5. Niin he menivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan hän lähti taas ulos ja teki samoin.

6. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla, hän tapasi vielä joitakin miehiä seisoskelemassa. Hän kysyi heiltä: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?'

7. He vastasivat hänelle: 'Koska kukaan ei ole meitä palkannut.' Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.'

8. Illan tultua viinitarhan isäntä sanoi tilanhoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.'

9. Ne, jotka oli palkattu yhdennentoista tunnin tienoilla, tulivat ja saivat kukin denaarin.

10. Kun sitten ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta myös he saivat kukin denaarin.

11. Sen saatuaan he nurisivat talonisäntää vastaan

12. ja sanoivat: 'Nämä viimeisinä tulleet ovat tehneet työtä vain yhden tunnin. Kuitenkin sinä teet heidät samanvertaisiksi meidän kanssamme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.'

13. Mutta isäntä sanoi yhdelle heistä: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani yhdestä denaarista?

14. Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman verran kuin sinullekin.

15. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai katsotko pahalla silmällä sitä, että minä olen hyvä?'

16. Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 20:1-16)

Vertaus viinitarhan työmiehistä

1.Lukujako saattaa tässä vaikuttaa epäonnistuneelta, koska Jeesuksen nyt esittämä vertaus liittyy luvun 19 viimeisiin jakeisiin. Pietari oli tehnyt kysymyksen, 19:27. Jeesus vastasi hänelle 19:30:ssa, ja nyt seuraa vastauksen lisäselvitys. Vertaus ei kerro suoritetun palvelustyön palkitsemisesta, vaan kuvaa pelastusta tai iankaikkista elämää. Tämä palkka on kaikille sama, riippumatta siitä, tuleeko »aamulla» vai »yhdennellätoista hetkellä». Jaksoa valaisee edelleen hyvin kertomus kotona olevasta pojasta tuhlaajapoikavertauksessa (Luuk 15:11-32), ja sen rinnalla on luettava myös vertaus kolmesta palvelijasta, Matt 25:14-30. Jeesus korottaa tällä vertauksella taivasten valtakunnan korkealle kaikenlaisen kristillisyyden varjolla tapahtuvan voiton tavoittelun yläpuolelle. Jumalan laupeus ja armo on sama kaikille, jotka tahtovat ottaa sen vastaan. Viininkorjuu alkoi syyskuun lopulla, ja sitä kesti sateen tuloon saakka. Ellei sato ollut siihen mennessä korjattu, se tuhoutui. Siksi pidettiin kiirettä, jotta sato saataisiin katon alle. Kaikki työntekijät olivat tervetulleita, vaikka he olisivat voineet olla mukana työssä vain muutaman tunnin. Työpäivä kesti kello kuudesta aamulla kuuteen illalla. Sekä roomalaiset että juutalaiset nimittivät kello kuutta aamulla päivän ensimmäiseksi hetkeksi.

2.Denari "(dênarion)" oli työläisen tavallinen päiväpalkka, samoin roomalaisen sotilaan. Tämä roomalainen 3,9 gramman painoinen hopearaha vastasi kreikan drakmaa. Se oli tärkein roomalainen hopearaha ja siinä oli kymmenen (myöhemmin 16) assia (»ropoa»), joka oli kupariraha. Keisarinvallan aikana denarissa oli hallitsevan keisarin kuva ja päällekirjoitus, 22:19-21. Neljällä denarilla saattoi ostaa karitsan. Kaikkialla Ut:ssa, missä sanaa on käytetty, se kuvaa kunnollista maksua. Ensimmäiset palvelukseen otetut työmiehet halusivat tietää palkkansa ennen kuin ryhtyivät työhön. Tällaista sopimusta ei tehty muiden työhön pestattujen kanssa, mikä osoittaa ensimmäisten olleen kiinnostuneimpia palkasta.

3.Kolmas hetki oli kello yhdeksän aamulla. Joutilaisuuden ei tarvinnut merkitä laiskuutta. Tori oli sen ajan työnvälitystoimisto, ja miehet odottivat siellä, että joku ottaisi heidät työhön. Varustetuissa kaupungeissa tori sijaitsi yleensä kaupungin portin läheisyydessä.

4.Työmiesten kanssa ei sovittu palkasta. He luottivat isännän sanaan. He eivät vaatineet mitään, mutta saivat lupauksen kohtuupalkasta.

5.Kuudes hetki oli keskipäivällä, yhdeksäs kello 15. Jumala kutsuu työmiehiä viinitarhaansa kaikkina aikoina aina viime hetkeen saakka. Viinitarhan herra teki aloitteen. Meidät kutsutaan silloin, kun Jumala tulee meidän luoksemme, ei silloin, kun näemme hyväksi asettua hänen palvelukseensa.

6.Yhdestoista hetki oli kello 17. Oli enää tunti jäljellä työpäivästä, sillä se kesti harvoin yli 12 tuntia, Joh 11:9. Nämä toimettomat olivat tuhlanneet yksitoista päivän kahdestatoista tunnista, mutta viinitarhan herra löysi heidätkin. Ellei hän olisi tullut heidän luokseen, he olisivat kuluttaneet hukkaan viimeisenkin tunnin.

7.Mitään ei puhuta laiskuudesta. Miehet olivat odottaneet koko päivän, että joku olisi tarvinnut heitä, mutta vaikutti epätodennäköiseltä, että kukaan olisi halunnut palkata heitä tunniksi. Isäntä ei ajatellut ainoastaan omaa viinitarhaansa, hän ajatteli myös työttömiä.

8.Palkka tuli juutalaisten lain mukaan maksaa auringon laskiessa (klo 18), 3 Moos 19:13; 5 Moos 24:15. Niin ei aina tapahtunut, mutta työmiehellä oli oikeus vaatia välitöntä maksua, jos hän tahtoi. Tämä suojasi köyhiä työntekijöitä työnantajan taholta tulevalta väärinkäytöltä.

9.Jumala ei laske, miten kauan olemme tehneet työtä hänelle. Hän pitää tärkeänä uskollisuutta tehtävässä, jonka olemme häneltä saaneet. Viimeisinä tulleet saivat saman palkan kuin ensimmäisille oli luvattu. Työmiehet jakautuivat oikeastaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä oli tyytyväinen palkkaansa, toinen ei. Kauan työskennelleet panivat merkille, mitä toiset saivat (j. 10), ja olivat tyytymättömiä siihen, että viinitarhan herra antoi näille saman palkan. Nämä eivät olleet tehneet mitään sopimusta, mutta viinitarhan herra osoitti heitä kohtaan suurta anteliaisuutta.

10.Koko päivän uurastaneet viinitarhan työntekijät muistuttavat tuhlaajapoikakertomuksen vanhempaa veljeä, Luuk 15. He katsoivat olevansa oikeutettuja suurempaan palkkaan kuin toiset.

11.He ottivat vastaan maksun, mutta alkoivat heti valittaa, koska olivat mielestään kärsineet vääryyttä. "Napisivat (gongydzè)" oikeastaan 'nurisivat', 'mutisivat'.

12.Napisevien työmiesten työssä ei ollut mitään huomauttamista. He olivat työskennelleet jopa keskipäivällä, jolloin toiset hakeutuivat varjoon. "Helle (kausèn)", esiintyy 15 kertaa Septuagintassa ja kuvaa lämmintä, polttavaa tuulta. Ne työmiehet, joista he valittivat, eivät olleet edes hikoilleet, sillä he olivat tehneet työtä vain tunnin koko päivänä, lisäksi sellaisena aikana, jolloin tavallisesti oli viileätä.

13.Sopimusta ei ollut rikottu, mutta työnantaja käytti sellaista menetelmää, että hän maksoi kullekin tämän mahdollisuuksien mukaan. Sana "ystävä (hetairos)", on tuttavallinen puhuttelusana: toveri, hyvä ystävä. Mies oli yksi niistä, jotka olivat tehneet sopimuksen ennen työhön ryhtymistä, j. 2. Kun hän nyt sai, mitä oli sovittu, hänellä ei tietenkään ollut oikeutta syyttää viinitarhan herraa epäoikeudenmukaisuudesta. Hän tiesi työn alkaessaan, miten pitkä työpäivä olisi, ja hän tiesi senkin, että päivällä oli kuuma.

14.Sanatarkasti käännettynä isäntä sanoo: »Ota ylös» "(aron)", ikään kuin rahat olisivat olleet pöydällä hänen edessään. On mahdollista, että puhuteltu mies oli kieltäytynyt ottamasta maksua.

15.Koska kaikki tulee armosta, Jumalalla on oikeus antaa tai olla antamatta. On tarkoin pidettävä huoli, että ei käytä väärin Jumalan hyvyyttä ja napise siitä, mitä hän tekee. Mikään laki ja mikään periaate taivaassa tai maan päällä ei voi kieltää tätä suvereenia armon tuhlausta. Syyte, että armo voisi olla epäoikeudenmukainen, torjutaan voimakkaasti. Ensimmäinen kysymys vastaa itse puolestaan. Mikään laki ei voi kieltää tätä vapaata armon osoittamista. »Katsoo karsaasti sitä, että minä olen niin hyvä», kuului tavallinen juutalainen sanonta tarkoittaen kateutta, vapisevaa asennetta, 5 Moos 15:9; 28:54.

16.Sana "näin" viittaa lukuun 19:30. Vertaus päättyy tähän jakeeseen. Se toistaa ainoastaan aiemmin sanotun pääajatuksen, varoituksen, jota ei saa jättää huomioon ottamatta.

*************************************************

Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan

(Mark. 10:32-34; Luuk. 18:31-34)

17. Kun Jeesus oli kulkemassa ylös Jerusalemiin, hän otti matkan aikana kaksitoista opetuslastaan erilleen ja sanoi heille:

18. "Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan

19. ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 20:17-19)

Jeesus puhuu kärsimisestään kolmannen kerran

17.Tämä on kolmas kerta, kun Jeesus puhuu opetuslastensa kanssa ristin tiestä (16:21; 17:22-23). Hän kertookin hyvin yksityiskohtaisesti sen, mitä tulisi tapahtumaan. Mikään ei tullut yllätyksenä hänelle. On selvää, että opetuslapset tunsivat tiettyä levottomuutta näihin aikoihin, vaikkakaan he eivät ymmärtäneet, mitä tapahtuisi. Vrt. Mark 10:32-34 ja Luuk 18:31-34. Yleisesti käytettiin ilmaisuja »mennä ylös» ja »mennä alas». Erityisesti Jerusalemiin »mentiin ylös». Jerikosta Jerusalemiin oli nousua 1 050 metriä. Jeesuksen matka Perean kautta, Jordanin itäpuolella, oli päättynyt.

18.Juutalaisten hengelliset johtajat saattoivat tuomita kuolemaan, mutta he eivät voineet panna toimeen teloitusta. Siksi heidän oli luovutettava hänet pakanoille, j.19. Jeesus tiesi kaiken, mitä tapahtuisi. Hän tiesi saavansa orjantappurakruunun. Hän tiesi saavansa voiton kuolemallaan. Vieläkään opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti, Luuk 18:34. Aikaisemmin Jeesus oli jo puhunut kuolemansa välttämättömyydestä, 16:21. Opetuslasten mielen oli vallannut suru, 17:23. Nyt tapahtumat olivat tulleet paljon lähemmäksi.

19.Herodes ja hänen roomalaiset sotilaansa pilkkasivat Jeesusta (Luuk 23:11), mutta Rooman maaherra Pilatus oli vastuussa ruoskimisesta ja ristiinnaulitsemisesta, Luuk 23:24.

*************************************************

Jaakobin ja Johanneksen äidin pyyntö

(Mark. 10:35-45)

20. Sebedeuksen poikien äiti tuli poikiensa kanssa Jeesuksen luo ja polvistui hänen eteensä aikoen pyytää häneltä jotakin.

21. Niin Jeesus kysyi: "Mitä tahdot?"  Nainen sanoi hänelle: "Lupaa, että nämä kaksi poikaani saavat istua sinun rinnallasi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella, sinun valtakunnassasi."

22. Mutta Jeesus vastasi: "Te ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko te juoda saman maljan, jonka minä juon?"  He vastasivat: "Voimme."

23. Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta istuminen minun oikealla ja vasemmalla puolellani ei ole minun annettavissani. Se suodaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut." 

24. Kun ne kymmenen kuulivat tämän, he närkästyivät näihin kahteen veljekseen.

25. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina hallitsevat niitä ja mahtavat pitävät niitä vallassaan.

26. Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne,

27. ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne.

28. Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 20:20-28)

Jeesus ojentaa Jaakobia ja Johannesta

20.Sebedeuksen poikien äidin nimeksi ilmoitetaan Salome, Mark 15:40; Matt 27:56. On mahdollista, että hän oli Jeesuksen äidin Marian sisar, Joh 19:25. Hän oli yksi niistä naisista, jotka aina seurasivat Jeesusta, Matt 27:55-56.

Tässä tilanteessa Salome puhui poikiensa puolesta ja ajatteli juuri kuten nämäkin, että Jumalan valtakunta pian olisi todellisuutta, Luuk 19:11.

21.Hän luotti varmasti, että Jeesus osoittautuu luvatuksi Messias-kuninkaaksi Jerusalemissa. Tavallisesti opetuslapset odottivat Jeesukselta liian vähän, mutta Salome odotti liiankin paljon. Hän pyysi pojilleen kunniapaikkoja. Sekä äiti että opetuslapset olivat täydellisesti unohtaneet sen, mitä Jeesus juuri oli sanonut. Äiti ei pyytänyt mitään itselleen, vaan kunniapaikkoja molemmille pojilleen. Hänen onnensa oli olla kahden sellaisen pojan äiti.

22.Rukoilijan on tiedettävä, mitä rukoilla. He unohtivat, että autuuden rukoileminen voi merkitä kärsimystä. Vain ristin tie vie eteenpäin. Kun Jeesus vastasi, hän kääntyi opetuslasten eikä heidän äitinsä puoleen. Tämähän oli heidän asiallaan. Jeesuksen maljan juominen merkitsee hänen seuraamistaan minne hän johtaa ja hänen kaltaisenaan olemista joka tilanteessa. "Juoda (piein)" tarkoittaa käytetyssä aoristimuodossa maljan täydellistä tyhjentämistä. Kun nuo kaksi opetuslasta vastasivat voivansa juoda, he olivat epäilemättä uskollisia ja alttiita, mutta kuitenkin itsetietoisia. Kun Jeesus pidätettiin, he pakenivat, 26:56. Ensimmäisessä voitossaan, kuollessaan ristillä ja sovittaessaan maailman synnin, Jeesuksen seurana oli kaksi ryöväriä, 27:38.

23.Jeesus ennusti opetuslasten kärsimisen. Jaakobista tuli ensimmäinen marttyyri opetuslasten joukossa (Apt 12:2), Johannes oli heistä viimeinen ja sai kokea maastakarkotuksen koettelemukset. Kun Jeesus sanoo, että kunniapaikoille sijoittaminen ei kuulunut hänelle, hän puhuu alennustilassa olevana Ihmisen Poikana. Ilm 3:21:ssa kirkastettu Vapahtaja lausuu: Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimella. Jakeen viimeiset sanat korostavat, että Jumalan ikuisessa päätöksessä nämäkin paikat ovat edeltä valmistetut.

24.Pyyntö ei siis ollut äidin, vaan poikien. Äiti vain esitti sen. Luultavasti kaikki opetuslapset kuulivat, mitä äiti oli sanonut. Muiden opetuslasten närkästyminen osoittaa, että he eivät itse olleet parempia. Se paljastaa samanlaisen asenteen heistäkin.

25.Todellinen hengellinen suuruus ei ole hallitsevansa asemassa, vaan palvelumielessä. Tapahtui melko usein, että opetuslasten sanoista ja teoista tulivat esiin suuruuden haaveet. "Palvelija (diakonos)" on mahdollisesti peräisin sanasta "enkoneè", kiiruhtaa. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että se johtuu sanoista "dia" (läpi) ja "konis" (pöly), ja että se tarkoittaa henkilöä, joka nostattaa ympärilleen pölypilven kiiruhtaessaan herransa luo. Joka tapauksessa se tarkoittaa sellaista, joka toimittaa herransa tahtoa, alun perin palvelemalla pöydässä.

27."Orja (dçlos)" on kokonaan jonkun toisen hallinnassa. Todellinen suuruus ilmenee nöyränä palvelemisena.

28.Ensimmäisen kerran Jeesuksen kuolema mainitaan tässä sijaiskuolemana. "Lunnaiksi (lytron)", oikeuskielestä saatu sana. Lunnaita maksettiin, kun haluttiin esim. lunastaa sotavanki tai orja vapaaksi. Sana on johdettu sanasta "lyö", 'irrottaa', 'vapauttaa'. Vt:ssa ihminen ei voinut antaa Jumalalle lunnasrahoja toisen puolesta, Ps 49:8. Lunnaat tuli maksaa kuolemanrangaistuksesta pääsemiseksi, 2 Moos 21:30. Lunastusmaksu oli orjan hinta, 3 Moos 25:51. Salomo sanoo ihmisen rikkauksien olevan miehen hengen lunnaat, Snl 13:8. Kun sanotaan Jeesuksen antaneen henkensä lunnaiksi "monen" edestä, se on juutalainen ilmaisu ja tarkoittaa kaikkia, vrt. Jes 53:11.

*************************************************

Kaksi sokeaa Jerikon tiellä

(Mark. 10:46-52; Luuk. 18:35-43)

29. Kun he lähtivät Jerikosta, Jeesusta seurasi suuri väkijoukko.

30. Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: "Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!"

31. Väkijoukko nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan, mutta he huusivat vielä kovemmin: "Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!"

32. Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Mitä tahdotte minun tekevän teille?" 

33. He vastasivat: "Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat."

34. Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiään. Heti he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan häntä.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 20:29-34)

Jeesus parantaa kaksi sokeaa

29.Paljon ihmisiä oli matkalla pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Jeriko oli pyhiinvaeltajien viimeinen pysähdyspaikka. Siksi kaupunkiin oli kokoontunut erityisen paljon kansaa.

30.Markus ja Luukas mainitsevat ainoastaan yhden sokean kerjäläisen, mutta Matteus puhuu kahdesta. Toiset evankelistat kutsuvat tätä yhtä nimellä Bartimeus. Hän oli luultavasti tunnetumpi heistä. Evankeliumeissa ei tarvitse olla mitään ristiriitaista tämän tapauksen suhteen. Voidaan aivan hyvin kirjoittaa, että tietty henkilö, tässä tapauksessa Bartimeus, parannettiin, vaikka heitä todellisuudessa oli kaksi. Jos muut evankelistat olisivat kirjoittaneet, että parantuneita oli ainoastaan yksi, silloin olisi ollut olemassa ristiriita, mutta näin he eivät kirjoittaneet. Toinen seikka on, että Luukas kirjoittaa parantumisen tapahtuneen Jeesuksen lähestyessä Jerikoa (Luuk 18:35), kun taas Markus (10:46) ja Matteus sanovat sen tapahtuneen hänen lähtiessään kaupungista. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on useita ehdotuksia. Yksi on se, että parantamisihme tapahtui kahden Jeriko-nimisen kaupungin välillä. Toinen niistä oli Herodes Suuren rakentama vanhemman samannimisen kaupungin ulkopuolelle. Ihme on voinut tapahtua Jeesuksen mennessä toisesta Jerikosta toiseen. Toinen ratkaisu voisi olla, että Jeesus kulki Jerikon ohi (Luuk 19:1), kun kukaan ei tarjonnut hänelle siellä majapaikkaa. Hänen päästessään kaupungin toiselle puolen Sakkeus odotti häntä puussa ja Jeesus seurasi häntä hänen kotiinsa. Hänen kääntyessään palaamaan kaupunkiin takaisin tullivirkailijan kanssa tämä sokea parannettiin. Luukas erottaa nämä kaksi tapausta, koska hän halusi erikseen kertoa Sakkeuksesta.

31.Ihmiset eivät joko pitäneet siitä, että sokea käytti sellaista nimeä Jeesusta huutaessaan, tai sitten he halusivat säästää Jeesusta matkan keskeytymiseltä.

32.Jeesuksella ei ollut mitään sitä vastaan, että häntä puhuteltiin Messiaana. Hän kysyi ystävällisesti, mitä he tahtoivat, sillä hän oli päättänyt auttaa heitä.

33.Ensin sokeat olivat pyytäneet armahtamista, mikä oli jokseenkin määrittelemätön rukous. Nyt he sanovat selvästi, mitä he sillä tarkoittivat. He tahtoivat saada näkönsä.

34.Ainoastaan Matteus mainitsee Jeesuksen laskeneen kätensä heidän päälleen parantaessaan heidät. Jeesuksen sydän oli mukana tapahtuneessa, vrt. 9:36. Koskettaessaan heitä hän sanoi ne sanat, jotka Markus (10:52) ja Luukas (18:42) mainitsevat.

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com