Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Luku 17

Jeesuksen kirkastuminen

(Mark. 9:2-13; Luuk. 9:28-36)

1. Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.

2. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo.

3. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa.

4. Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on hyvä olla täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Elialle yhden."

5. Hänen vielä puhuessaan heidät peitti valoisa pilvi ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!"

6. Kun opetuslapset kuulivat tämän, he heittäytyivät kasvoilleen suuren pelon vallassa.

7. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: "Nouskaa, älkää pelätkö." 

8. Kohottaessaan katseensa he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 17:1-8)

Jeesuksen kirkastuminen

1.Perimätiedon mukaan "Taaborin vuori olisi" ollut kirkastusvuori, mutta todennäköisempää on, että vuori "oli Hermon". Tämä tapahtui Matteuksen mukaan kuusi päivää edellisen luvun keskustelun jälkeen. Luukas sanoo »noin kahdeksan päivää sen jälkeen», 9:28. Hän laskee silloin mukaan keskustelupäivän sekä sen päivän, jolloin kirkastuminen tapahtui. Jeesus otti mukaansa vuorelle ne kolme, jotka myöhemmin saivat nähdä hänen hikoilevan verta, jotta he voisivat todistaa hänen suuruudestaan, 2 Piet 1:16-17. Suuret ilmestykset tulevat ihmisille, jotka erottautuvat yksinäisyyteen kohdatakseen Jumalan. Luuk 9:29 korostaa, että Jeesus meni sinne rukoilemaan.

2."Kirkastuminen" tapahtui luultavasti yöllä. Opetuslapset olivat »unen raskauttamia» (Luuk 9:32) ja he laskeutuivat alas vuorelta seuraavana päivänä, kertoo Luukas, 9:37. "Muuttui (metamorfoè)", sanaa käytetään myös Room 12:2:ssa mielen uudistuksesta, ja 2 Kor 3:18:ssa kasvamisesta Kristuksen kaltaisuuteen. Jeesuksen kirkkaus tuli sisältäpäin. Hänen kasvonsa eivät heijastaneet vaan ne loistivat. Opetuslapset saivat nyt nähdä Herransa. Tämä ennakoi hänen tulevaa kirkkauttaan.

3."Mooses" ja "Elia" olivat olleet kuolleina jo vuosisatoja. Nyt nämä lain ja profeettojen edustajat tulivat keskustelemaan Jeesuksen kanssa hänen poismenostaan, joka tapahtuisi Jerusalemissa, Luuk 9:31. He eivät puhuneet hänen ihmeteoistaan, saarnoistaan tai muusta toiminnastaan. He puhuivat kuolemasta, jonka hän tulisi kärsimään syntisten tähden. Kirkastuminen ja keskustelu vuorella tuovat julki sen, mikä on kuolemaakin voimakkaampi - rakkauden. Kristus uhrasi itsensä ja meni kuolemaan. Hän ei siirtynyt kirkastusvuorelta taivaaseen, vaan jatkoi vaellustaan Jerusalemia ja ristiä kohti. Risti oli enää kuuden kuukauden päässä. Sekä Mooses että Elia mainitaan Vt:n viimeisessä profeettakirjassa, Mal 4:4-5. Miten opetuslapset saattoivat tietää, että vuorella olivat juuri nämä kaksi? Heidän ei tarvinnut esitellä itseään. Taivaassa ei tarvitse sitä tehdä. Pyhät tuntevat toisensa jonkinlaisen taivaallisen itsestäänselvyyden ja sisäisen tajuamisen avulla. Jumala ilmaisee sen, mikä on olennaisen tärkeätä ja hyödyllistä.

4.Tietenkin heidän oli siellä "hyvä olla!" Mutta tarkoitus ei ollut, että he jäisivät sinne. Pietari ei ensin tiennyt, mitä olisi sanonut (Mark 9:6) ja sittenhän kuitenkin sanoi jotakin, ja silloin hän ei tiennyt, mitä hän sanoi, Luuk 9:33. Olihan mahdotonta ajatellakaan, että nämä kirkastetut olennot olisivat tarvinneet yösijaa, eikä tarkoitus ollutkaan, että he jäisivät vuorelle. Vuoren juurella olevassa laaksossa heitä odotti ihmisten hätä ja tuska, j. 14 s. Mooses ja Elia olivat lähtemäisillään taas maan päältä (Luuk 9:33), kun Pietari sanoi tämän. He olivat puhuneet Jeesuksen kanssa hänen kuolemastaan Jerusalemissa, sillä aikaa kun opetuslapset suunnittelivat jäämistä vuorelle asumaan.

5.Pietarin vielä puhuessa inhimillisellä tavallaan ymmärtämättä mitään Jumala keskeytti hänet. Hän tuli "valoisassa pilvessä". Pilvihän oli ennenkin ollut merkkinä Jumalan läsnäolosta. Se oli pilvi, johon Jumala verhoutuu ilmestyessään maan päällä. Sama pilvi oli nähtävissä Israelin erämaavaelluksen aikana ja Salomon vihkiessä temppelin (2 Moos 40:34; 1 Kun 8:10), ja se peitti Jeesuksen opetuslasten katseilta hänen noustessaan taivaaseen, Apt 1:9. Jumala puhui vahvistaakseen heidän uskoaan, jotta he pitäisivät Jeesusta tärkeämpänä kuin Moosesta ja Eliaa. Tämän jälkeen heidän oli mahdotonta epäillä, että hän oli Jumalan Poika. Jumala oli puhunut vastaavalla tavalla Jeesuksen kasteen yhteydessä, 3:17.

6.Suunnaton pelko, jonka opetuslapset kokivat ja joka johtui pyhän läheisyydestä, auttoi heitä säilyttämään vaikutelman. He joutuivat pilven sisään, Luuk 9:34, ja se oli liikaa syntisille, kuolevaisille ihmisille.

7.Koska Mooses ja Elia edustivat lakia ja profeettoja, tarkoitus oli että he näkisivät Jeesuksen kaiken täyttymyksenä. Hänen näkemisensä riittää. Mooses ja Elia poistuivat, mutta Jeesus oli jäljellä. Hän laski kätensä heidän ylleen ja vapautti heidät heidän kokemastaan pelosta. Vrt. 8:3; Ilm. 1:17. "Älkää peljätkö" on ilmaisu, joka esiintyy kaikkialla Raamatussa, ja se kertoo Jumalan rakkaudesta. Sellainen kehotus voi olla tyhjä ja tarkoituksetonkin - riippuen sanojen lausujasta. Tässä puhuu Kaikkivaltias ja sanoo, ettei tarvitse pelätä!

*************************************************

Opetuslapset kysyvät Eliasta

9. Kun he olivat tulossa alas vuorelta, Jeesus kielsi heitä: "Älkää puhuko kenellekään tästä näystä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista." 

10. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?"

11. Jeesus vastasi: "Elia todellakin tulee ja asettaa kaiken kohdalleen.

12. Mutta minä sanon teille, että Elia on jo tullut. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika joutuu kärsimään heidän käsissään." 

13. Silloin opetuslapset ymmärsivät, että hän puhui heille Johannes Kastajasta.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 17:9-13)

9.Ei ollut tarpeellista kertoa tästä niin kauan, kun Jeesus oli vielä heidän luonaan. Tämä on viides ja viimeinen kerta, kun Jeesus kieltää kertomasta. Jos he olisivat kertoneet tämän, se olisi vain kiihottanut mieliä kansan keskuudessa. Ihmiset olivat epävarmoja. Tämä ei olisi tehnyt hyvää vaikutusta maan johtajiin. Sitä paitsi Jeesus ei halunnut herättää huomiota. Heillä oli niin paljon kertomista, ja sitten he eivät saaneetkaan sanoa sanaakaan! Kielto koski ilmeisesti myös muita opetuslapsia. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he kertoivat tästä, 2 Piet 1:17-18. "Noussut kuolleista" sananmukaisesti ulos kuolleitten joukosta.

10.Opetuslapset tyytyivät siihen, että olivat saaneet tietää hänen olevan Messias, eivätkä kyselleet enää. Mutta miten oli profeetta Elian (Mal 4:5) ja kirjanoppineiden tulkinnan laita?

11.Jeesus vahvistaa, että Elia todella tulisi ja asettaisi kaikki kohdalleen, ja hän olikin jo tullut (j. 12). Kaiken asettaminen kohdalleen merkitsi entiselleen saattamista, Matt 12:13.

12.Johannes Kastaja tuli Elian hengessä ja voimassa, Luuk 1:17. Eräässä mielessä häntä voitiin kutsua Eliaksi, toisaalta hän ei kuitenkaan ollut Elia. Itse hän kielsi sen (Joh 1:21), mutta henkilökohtaisessa pyhyydessään, hengellisessä rohkeudessaan, varustuksessaan ja Jumalan palvelustehtävässään hän oli Elia. Juutalaiset olivat oikeassa sanoessaan, että Elia oli tuleva, mutta he ymmärsivät väärin Malakian ennustuksen. He luulivat profeetan tulevan alas taivaasta.

13.Kyseessä ei ollut se Elia, jonka kolme heistä oli juuri nähnyt (j. 3). Edelläkävijä oli Johannes Kastaja, johon he oletettavasti kaikki olivat tutustuneet. Jeesus selitti tämän heille, eikä heidän enää ollut vaikea ymmärtää sitä.

*************************************************

Riivattu poika

(Mark. 9:14-29; Luuk. 9:37-43a)

14. Kun he saapuivat väkijoukon luo, Jeesusta lähestyi muuan mies, joka polvistui hänen eteensä

15. ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani! Hänellä on kuunvaihetauti, ja hän kärsii kovin. Hän kaatuu usein, milloin tuleen, milloin veteen.

16. Minä toin hänet sinun opetuslastesi luo, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä."

17. Silloin Jeesus vastasi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on oltava teidän kanssanne? Kuinka kauan minun on kärsittävä teitä? Tuokaa hänet tänne minun luokseni." 

18. Jeesus nuhteli riivaajaa ankarasti, ja se lähti ulos lapsesta. Siitä hetkestä poika oli terve.

19. Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen luo. Ollessaan keskenään he kysyivät häneltä: "Miksi me emme pystyneet ajamaan sitä ulos?"

20. Jeesus sanoi heille: "Epäuskonne tähden. Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran(19), te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.

21. [Mutta tämä laji ei lähde ulos ilman rukousta ja paastoa.]"

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 17:14-21)

Jeesus parantaa riivatun pojan

14.Vuorella olleen valoisan yön jälkeen näytti tulevan synkkä aamu, Luuk 9:37. Paikalle oli kerääntynyt paljon kansaa. Mark 9:15:n mukaan Jeesuksen tulo sai aikaan liikehdintää. Myös muutamia kirjanoppineita oli siellä keskustelemassa opetuslasten kanssa, Mark 9:14.

15.Poika oli miehen ainoa, Luuk 9:38. Hän ei pystynyt puhumaan, Mark 9:17. Ilmaisu "kärsii kovin" kuvaa erittäin vaikeata sairautta. Sanaa "Herra" ei tässä käytetä merkityksessä 'Jumalan Poika', vaan kunnioituksen ja kohteliaisuuden vuoksi. Sairaan tila oli sellainen, että hänen oli jatkuvasti oltava jonkun valvonnassa, ja tämä kävi hänen perheelleen erittäin rasittavaksi. Sairauden oireet viittaavat epilepsiaan, mutta tässä ei ollut kysymys tavallisesta sairaudesta, vaan riivattuna olemisesta. Isä vetosi Jeesuksen rakkauteen ja hyvyyteen, mutta hänen uskonsa Jeesuksen voimaan ei ollut niin suuri, etteikö sen olisi tarvinnut vahvistua, Mark 9:22.

16.Vuorella Jeesus oli kokenut Jumalan kirkkautta, täällä alhaalla hän kohtasi opetuslastensa voimattomuuden riivaajien voimien edessä. On mahdollista, että he olivat pystyneet voittamaan tällaisia tilanteita aikaisemmin (10:1), mutta tällä kertaa he eivät pystyneet auttamaan. Heidän kerran saamaansa voimaa tuli käyttää rukoillen ja uskossa. Isä kyllä aikoi viedä poikansa suoraan Jeesuksen luo (Mark 9:17), mutta kun hän ei ollut paikalla, isä pyysi apua opetuslapsilta.

17.Jeesuksen sanoissa ei suinkaan ole kärsimättömyyttä. Hän ei koskaan väsynyt tekemään hyvää - »särjettyä ruokoa hän ei muserra». Äänensävy varmasti osoitti tämän. "Epäuskoinen ja nurja sukupolvi" tarkoittaa sekä kansaa yleensä että kirjanoppineita ja opetuslapsia. Vrt 5 Moos 32:5; Fil 2:15.

18.Jeesus nuhtelee ankarasti riivaajaa (Mark 9:25), ei poikaa tai hänen isäänsä. Hän tiesi, kuka oli syypää kurjuuteen. Kun Jeesus oli ajanut riivaajan ulos, pojan kärsimysten "syy" oli poissa ja samassa silmänräpäyksessä hän oli terve.

19.Opetuslapset eivät yrittäneet puolustautua, mutta he halusivat tietää, miksi he eivät olleet pystyneet parantamaan poikaa. Ihmiset, jotka avoimesti myöntävät epäonnistumisensa, tulevat ennen pitkää vielä onnistumaan. Mahdollisesti ensimmäisen kerran opetuslapset olivat nyt epäonnistuneet varustuksensa saatuaan. Siksi he olivat nyt yllättyneitä.

20.Jeesus puhuu kasvavasta, aktiivisesta uskosta, ei kuolleesta tai toimettomasta uskosta. Uskon määrä ei koskaan ole lopullisen ratkaisevaa, vaan sen suuruus, johon uskotaan. Vaikka usko ei olisi suurempi kuin sinapinsiemen, se voi silti siirtää vuoria. Usko sisältää aina täydellisen antautumisen Jumalalle. Usko kasvaa sydämessä luonnollisella tavalla eläväksi organismiksi. Mikään, mitä on luvattu Jumalan sanassa tai mikä on hyväksi Jumalan lapsille, ei ole mahdotonta sille, jolla on tällainen usko. Todellinen usko on luottamista Jumalan ilmoittamaan sanaan ja tahtoon. Siksi »vuoria siirtävää» uskoa voi osoittaa ainoastaan silloin, kun Jumala ilmaisee tahtovansa siirtää niitä.

21.Tämä jae puuttuu joistakin vanhoista käsikirjoituksista, mutta esiintyy Markuksella (9:29).

*************************************************

Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan

(Mark. 9:30-32; Luuk. 9:43-45)

22. Kun he olivat koolla Galileassa, Jeesus sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.

23. He tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."  Opetuslapset tulivat tästä hyvin murheellisiksi.

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 17:21-23)

Jeesus puhuu kärsimisestään toisen kerran

22.Näyttää siltä, että Jeesus useasti valmisti opetuslapsia kärsimiseensä ja kuolemaansa. Näin tapahtui Pietarin tunnustamisen yhteydessä (16:21), nyt Galileassa ja Jerusalemin liepeillä, 20:17-19. Sen tapahtuman ei pitänyt tulla yllätyksenä heille. Kuitenkin se yllätti heidät. Opetuslapset eivät nimittäin halunneet kuulla puhuttavan siitä. "Ihmisten käsiin antaminen" viittaa tässä Juudaksen kavallukseen.

23.Opetuslasten reaktio oli toisenlainen kuin aikaisemmalla kerralla, kun Pietari vastusti Jeesusta, 16:22. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet tällä kertaa yhtään paremmin, mistä oli kysymys, Mark 9:32.

*************************************************

Temppeliveron maksaminen

24. Heidän saavuttuaan Kapernaumiin temppeliveron(21) kantajat tulivat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"

25. "Maksaa", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään häneltä: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä maan kuninkaat perivät tullia tai veroa, lapsiltaanko vai vierailta?" 

26. Kun hän vastasi: "Vierailta", Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat.

27. Mutta ettemme loukkaisi heitä, mene ja heitä onki järveen. Ota sitten kala, jonka ensiksi saat. Kun avaat sen suun, löydät hopearahan(22). Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 17:24-27)

Temppelivero

24.Ainoastaan Matteus kertoo temppeliverosta. Ehkä hän vanhana veronkantajana oli erityisen kiinnostunut siitä. 2 Moos 30:13n mukaan kaikkien aikuisten israelilaisten, jotka olivat katselmuksessa, oli maksettava puoli sekeliä vuodessa temppeliveroa. Tämä koski kaikkia miehiä, 2 Aik 24:6,9. Tämän erityisen veron, "didrakman" (kaksoisdrakman) periminen aloitettiin Jerusalemia ympäröivällä maaseudulla 15. adar-kuuta, pääkaupungissa se jatkui kymmenen päivää myöhemmin, siis juuri ennen pääsiäistä. Temppelin hävittämisen jälkeen roomalaiset jatkoivat tämän veron perimistä Rooman Jupiter Capitolanumin hyväksi. Kaksoisdrakman mies ansaitsi kahden päivän työllä. Veron perintä oli mahdollisesti suoritettu Jeesuksen ollessa poissa kaupungista, ja siksi hän ei vielä ollut maksanut sitä. Sanoissa ei sen tähden välttämättä tarvitse olla pahansuopaa arvostelua. Kapernaum oli tunnettu jonkinlaisena veronperintäkeskuksena. Tämä oli Jeesuksen viimeinen käynti siinä kaupungissa, jossa hän oli niin kauan asunut. Se ei kestänyt yhtä kokonaista päivää. Hän vain oli yhdessä opetuslastensa kanssa.

25.Pietari piti itsestään selvänä, että Jeesus maksoi temppeliveroa, joten hän ei epäröinyt hetkeäkään. Hän ei edes ajatellut kysyä asiaa Jeesukselta. Kun hän tuli huoneeseen, Jeesus tiesi, mitä oli tapahtunut ja alkoi puhua siitä, ennen kuin Pietari ennätti sanoa sanaakaan.

26.Jeesus oli temppelin herra, ja hän oli sen varsinainen omistaja. Siksi hän oli myös vapaa veron maksamisesta sinne. Mutta hän ei halunnut olla kenellekään loukkaukseksi ja siksi hän maksoi veron.

27.On joukko Raamatun selittäjiä, joiden on vaikea hyväksyä tätä jaetta Jeesuksen sanaksi. He ovat sitä mieltä, että Jeesus ei halunnut tehdä ihmettä pelastaakseen oman asemansa tai päästäkseen vaikeasta tilanteesta. Toiset taas tulkitsevat tämän niin, että Jeesus kehotti Pietaria pyydystämään kalan ja myymään sen, ja sitten maksamaan veron saamillaan rahoilla. Siinä tapauksessa kalan olisi täytynyt olla valtavan suuri, jotta hän olisi myydessä saanut neljän päivän palkan. Jotkut ovat myös olleet sitä mieltä, että kala, jolla on raha suussa, ei voisi tarttua koukkuun. Jos Jeesuksella oli valta tehdä mitä tahansa, totta kai hän pystyi tekemään tällaisenkin ihmeen. Kaikkivaltiaalle ei suinkaan ole mikään ongelma saada kala tarttumaan koukkuun, vaikka sillä onkin hopearaha suussaan. Matteus esittää kertomuksen tosiasiana, vaikkakaan hän ei kerro Pietarin tehneen Jeesuksen sanojen mukaan. Ainoastaan hän, joka tietää kaiken, saattoi tuntea tämän kalan, ja ainoastaan hän, jolla on kaikki valta, saattoi järjestää niin, että se tarttui Pietarin koukkuun. Tässä on siis kysymys sekä kaikkitietävästä että kaikkivaltiaasta. Hopearaha, "statêr" oli arvoltaan neljä drakmaa, joka summa siis riitti suoritukseksi sekä Jeesuksesta että Pietarista.

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com