Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Luku 11

Kuka Jeesus on?

Johannes Kastajan kysymys Jeesukselle

(Luuk. 7:18-35)

1. Annettuaan nämä ohjeet kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus lähti sieltä heidän kaupunkeihinsa opettamaan ja julistamaan.

2. Kun Johannes kuuli vankilassa Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa

3. kysymään häneltä: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

4. Jeesus vastasi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

5. Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia.

6. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun." 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 11:1-6)

1.Matt 11 kuvastaa mitä suurimmassa määrin Jeesuksen tuohon aikaan osakseen saamaa vastustusta sekä edessä olevaa lopullista välienselvittelyä. Opetuslapset lähtivät liikkeelle ja kulkivat kaupungista kaupunkiin vieden evankeliumia ja parantaen sairaita (Luuk 9:6; Mark 6:12-13), mutta se ei merkinnyt sitä, että Jeesus olisi nyt vetäytynyt lepäämään. Opetuslapset lähetettiin kaksittain, mutta Jeesus itse lähti yksin. Hän meni toisiin kaupunkeihin. Kukaan ei olisi välittänyt opetuslapsista ja heidän puheistaan, jos Jeesus olisi ollut siellä. "Heidän kaupunkinsa" lienevät olleet Galilean kaupunkeja ja kyliä.

Jeesuksen vastaus Johannekselle

2.Syy Johannes Kastajan vangitsemiseen oli, että hän ojensi julkisesti Herodes Antipasta. Herodes vastasi tähän heittämällä hänet vankeuteen.

3.Johannes oli saanut selvät todisteet siitä, että Jeesus oli Messias, muun muassa kastaessaan hänet Jordanissa. Hän oli antanut tunnustuksen, että Jeesus oli "se tuleva", ja hän oli saanut myös jumalallisia ilmestyksiä asiasta (3:11s.). Hänen epäilynsä ei ole osoitus epäuskosta. Siinä tapauksessa hän ei olisi kohdistanut kysymystään sille, jota se koski. Hänen epäilynsä osoitti pikemminkin kärsimättömyyttä ja mahdollisesti puutteellista Jeesuksen toiminnan ymmärtämistä. Se, että hän meni Jeesuksen luo epäilyineen, ilmaisi hänen uskonsa. Hän, joka seisoi valtakunnan kynnyksellä, ei oikein ymmärtänyt Kuninkaan menettelytapoja. Hänen tekemästään kysymyksestä saattaa myös käydä ilmi, että Johannes tahtoi saada Jeesukselta avoimen tunnustuksen. Tuskin on luultavaa, että hän olisi odottanut kysymykseensä kielteistä vastausta.

4.Jeesus ei sanonut, että heidän tulisi mennä takaisin toistamaan hänen sanojaan, vaan hän pyysi heitä kertomaan niistä teoista, jotka he olivat omin silmin nähneet ja omin korvin kuulleet. Jeesus tarjosi Johannekselle tosiasioita, eikä ryhtynyt puolustamaan itseään. Jeesuksen tekemät teot oli ennustettu Jes 35:5-6; 61:1:ssa. Luukas mainitsee, että Jeesus tässä tilanteessa teki ihmetekojaan, 7:21.

5.Sanaa "köyhät" vastaa sama sana kuin 5:3:ssa, siis sellaiset, jotka tuntevat hengelliset tarpeensa ja tunnustavat puutteensa. Vanhan testamentin ennustukset suunnattiin enimmäkseen kuninkaille ja ruhtinaille, mutta Kristus saarnasi evankeliumia köyhille.

6.Tämä on seuraava autuaaksijulistus vuorisaarnan, 5:3-11 n, jälkeen. Matteuksen evankeliumissa se esiintyy vielä 13:16; 16:17; 24:46:ssa. Sana "makarios" tarkoittaa 'autuasta', 'onniteltavaa'. Sanaa "loukkaannu (skandalidzè)" käytetään tavallisesti kuvaamaan lankeamista, sitä että saa ihmisen menettämään uskonsa, oikeastaan ansaa. Jeesus sanoo autuaiksi niitä, jotka eivät luovu hänestä hänen ulkonaisen vähäpätöisyytensä vuoksi, sen vuoksi että hän tuli palvelijaksi eikä hallitsijaksi - niitä, jotka eivät kompastu eivätkä lankea häneen eivätkä hänen opetukseensa. Messiaan eräs tuntomerkki olikin, että monet ihmettelisivät häntä, Jes 52:15.

*************************************************

Jeesuksen todistus Johanneksesta

7. Kun he olivat lähteneet, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

8. Vai mitä te lähditte katsomaan? Hienoihin vaatteisiin pukeutunutta miestäkö? Hienosti pukeutuneet ovat kuninkaanlinnoissa.

9. Vai mitä sitten lähditte katsomaan? Profeettaako? Todellakin! Minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.

10. Hän on se, josta on kirjoitettu:

        'Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.'

11. Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

12. Mutta Johannes Kastajan päivistä asti on hyökätty taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.

13. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet,

14. ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.

15. Jolla on korvat, se kuulkoon!

16. Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin lapset, jotka istuvat toreilla ja huutelevat toisilleen:

17.     'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet. Me veisasimme itkuvirsiä, mutta te ette valittaneet.'

18. Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja hänestä sanotaan: 'Hänessä on riivaaja.'

19. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja hänestä sanotaan: 'Mikä syömäri ja viininjuoja, publikaanien ja syntisten ystävä!' Niinpä viisaus osoittautuu oikeaksi teoissaan."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 11:7-19)

 

7.Monet ihmiset ylistävät toinen toistaan yhdessä ollessaan, mutta panettelevat takanapäin. Jeesus alkoi heti Johanneksen opetuslasten lähdettyä - puhua hänestä hyvää. Useimmat niistä, jotka olivat kuulemassa häntä tuona päivänä, olivat kuulleet myös Johannesta autiomaassa. Ensimmäinen kolmesta Jeesuksen tekemästä kysymyksestä liittyi ruokoon, joka huojuu tuulessa. Jordanin varrella ruo'ot kasvoivat korkeiksi. Ne saattoivat tulla kuuden metrin mittaisiksi, ja ne säilyivät vihreinä kaiken muun ympärillä kuivuessa. Johannes ei ollut ruoko, jota tuuli heilutti. Hän ei ollut epävakaa. Ei edes kiusausten tullen hänessä ilmennyt sellaista piirrettä. Hän pysyi Jeesukselle uskollisena.

8.Kaikki, jotka kuuntelivat Jeesusta, tiesivät nyt, että Johannes ei ollut Herodeksen palatsissa, vaan vankilassa. Johannes ei ollut Herodeksen luona hovimiehenä, vaan Jumalan suurlähettiläänä. Hän kielsi itsensä eikä välittänyt maailman loistosta vaan oli sille kuollut.

9.Profeetta ennusti jumalallisia totuuksia (Aam 3:7). Hän oli mies, jolla oli sanoma Jumalalta ja sen lisäksi rohkeus julistaa sitä. Vt:n profeetat näkivät Kristuksen päivän etäältä, kun taas Johannes eli tuon päivän sarastushetkeä. Mistä profeetat olivat ennustaneet ja puhuneet, sen Johannes sai nähdä. Hän ei vain ennustanut, vaan oli itse profeetallisen sanan täyttymys (j. 10). Sana "enemmän (perissoteron)" merkitsee oikeastaan 'paljon enemmän'.

10.Ennen aikaan kaikilla kuninkailla ja muillakin suurmiehillä oli edelläjuoksija, joka ilmoitti heidän tulostaan. Lainaus on Mal 3:1 hänestä, joka valmistaisi tietä Herralle.

11.Tätä jaetta ei esiinny muilla evankelistoilla. Vaikka Jeesus voi puhua Johanneksesta kaikkein suurimpana, tämä ei merkitse sitä, että hän arvioisi ihmisiä puhtaasti moraalisessa mielessä. Johannes on suurin palvelutehtävässään. Johanneksen epäilys ei ollut tehnyt häntä Jeesuksen silmissä vähäisemmäksi. Johannes eli lain alla vanhan aikakauden loppuvaihetta - profeettojen ja lain aikakauden. Hän julisti uuden ajan alkamista saamatta itse astua siihen sisälle. Siksi hän jäi osattomaksi hengellisistä etuoikeuksista, jotka tulivat taivasten valtakunnan pienimmän osaksi. Hän saattoi puhua parannuksesta, mutta hän ei saanut kokea itse lunastuksen iloa, sitä iloa, jota kokee Jeesukseen ja hänen pelastustyöhönsä uskova. Jae on luettava rinnan 13:16-17:n kanssa.

12.Siitä ajasta lähtien, jolloin Johannes Kastaja aloitti toimintansa ja myöhemmin, kun suuret kansanjoukot etsivät Jumalan valtakuntaa sitä kaivaten valtakunta levisi voimakkaasti. Voidaankin sanoa, että ihmiset "tempasivat sen itselleen". Näillä sanoilla Jeesus kuvasi sitä intoa, jota ihmiset osoittivat päästäkseen sisälle valtakuntaan. Fariseukset ja kirjanoppineet pysyttelivät sen sijaan etäämmällä sekä Johannes Kastajasta että Jeesuksesta. Ne, jotka tunnustivat totuuden, - jotka antoivat Jumalalle valtuudet - halusivat kokea hänen siunauksensa ja saivat sen. Taivasten valtakunta ei ole tarkoitettu vain hyväntahtoisille ihmisille. Se on lähinnä sellaisia ihmisiä varten, jotka ovat epätoivoisia taistellessaan sinne pääsemiseksi. Alkutekstin sanat ovat erittäin voimakkaat "(biadzè" 'käyttää väkivaltaa päämäärän saavuttamiseksi'). Kukaan ei ajaudu Jumalan valtakuntaan itsestään. Sen portit ovat avoinna niille, jotka tahtovat saada sen omakseen, vrt. Luuk 16:16. Kielikuva muistuttaa jostakin, joka hyökkää linnoitusta tai kaupunkia vastaan eikä kaihda mitään vaivannäköä onnistuakseen.

13.Laissa sanottiin, että profetian ääni ei koskaan vaikenisi, 5 Moos 18:15,18. Johannes aloitti uuden aikakauden. Vanha, jonka aikana Mooses ja profeetat olivat johtoasemassa, oli ohi hänen alkaessaan julistaa, että taivasten valtakunta oli lähellä.

14.Johannes ei ollut Elia henkilönä (Joh 12:1), mutta hän oli »se Elias», josta oli ennustettu Messiaan edelläkävijänä - hengellinen profeetta, Elia, Mal 4:5.

15.Näitä sanoja Jeesus käyttää usein. Se on lähinnä sanonta, joka tähdentää sitä, että hänen sanojaan on kuunneltava mitä suurimmalla tarkkaavaisuudella.

16."Tämä sukupolvi" tarkoittaako. aikana eläneitä ihmisiä, tässä Jeesuksen aikalaisia.

17.Mitä tahansa heille ehdotettiinkin, eivät he siihen tahtoneet osallistua. Kaikesta mitä heille tarjottiin he löysivät jotakin vikaa.

18.Johanneksen askeettista elämäntapaa pidettiin hulluutena. Jeesuksen avoimempaa käytöstä arvosteltiin moraalittomaksi (j. 19). Aina keksittiin jotakin arvostelun aihetta.

19.Jeesus ei suinkaan ollut näiden paheiden ystävä, mutta hän oli syntisten ystävä. Sekä Jeesus että Johannes olivat Jumalan viisauden ohjauksessa, he noudattivat Jumalan suunnitelmaa. Heidän toimintansa tulos osoitti Jumalan viisauden olevan oikeassa. Viisaus näkyy siinä, millaisia tekoja se saa aikaan, tai millaisia sen jälkeläiset, lapset ovat. Jeesus ei ollut missään suhteessa kohtuuton.

*************************************************

Jeesus nuhtelee Galilean kaupunkeja

(Luuk. 10:13-15)

20. Sitten Jeesus alkoi nuhdella niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimateoistaan olivat tapahtuneet, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:

21. "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Jos teidän keskuudessanne tapahtuneet voimateot olisi tehty Tyroksessa ja Siidonissa, ne olisivat aikoja sitten säkissä ja tuhkassa tehneet parannuksen.

22. Minä sanon teille: Tyroksella ja Siidonilla on tuomiopäivänä helpompaa kuin teillä.

23. Ja sinutko, Kapernaum, korotettaisiin ylös taivaisiin? Ei, alas tuonelaan sinun on astuttava! Jos sinussa tapahtuneet voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä.

24. Minä sanon: Sodoman maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sinulla." 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 11:20-24)

Jeesus nuhtelee kaupunkeja

20.Jeesuksen julistus saa uuden piirteen. Tämä evankeliumin jakso esiintyy Luukkaalla kokonaan toisessa asiayhteydessä (Luuk 10:13-15). Näyttää kuin Jeesus olisi keskittänyt toimintaansa mahdollisimman paljon yhdelle alueelle. Tämä alue, Gennesaretin järven rannalla, oli saanut aivan erityisen armon. Mutta suuremmasta Jumalan tahdon tietämisestä on seurauksena myös suurempi vastuu.

21."Korasinia" ei ole mainittu muualla kuin Raamatussa. Kaupunki sijaitsi oletettavasti Khirbet Kerazen paikalla, jonkin matkaa Kapernaumista. "Beetsaida" oli kalastajakylä Jordanin länsipuolella, lähellä paikkaa, jossa joki laskee Gennesaretin järveen sen pohjoispäässä. Täältä oli kotoisin kolme opetuslasta, Andreas, Pietari ja Filippus (Joh 1:44,45). Neljännysruhtinas Herodes Filippus laajensi kaupunkia ja se sai nimen Beetsaida Julias, keisari Augustuksen tyttären mukaan. Beetsaida on arameankielinen sana, joka tarkoittaa 'kalastustaloa'. Näiden kahden kaupungin mainitseminen nimenomaan niiden voimallisten tekojen vuoksi, joita Jeesus niissä teki, osoittaa hänen tehneen paljon ihmetekoja, joita evankeliumeissa ei kerrota. Sana "voi" ei tässä ilmaise kirousta vaan surua. Kysymys ei ole siitä, että Jeesus olisi ollut loukkaantunut heidän vastahakoisuudestaan ottaa vastaan hänen sanomansa tai että hän olisi ollut pahoillaan siitä. Hän näki sen onnettomuuden, joka oli niitä kohtaamassa, ja murehti sitä. Voi-huudahdukset eivät siis ole kirouksia, vaan ennustuksia.

22."Tyyro ja Siidon" olivat foinikialaisia pakanakaupunkeja Välimeren rannikolla. Niitä rangaistiin niiden jumalattomuuden tähden (Jes 23; Hes 26-28). Syyllisyys lisääntyy, ellei noudata saamaansa valoa ja ohjausta. Tuomio annetaan aina katsoen niihin mahdollisuuksiin, joita ihmisellä on. Ihmistä ei tuomita ainoastaan hänen tekojensa perusteella, vaan sen mukaan, mitä hän olisi voinut tehdä tai olisi tehnyt toisissa olosuhteissa. Jae kertoo, että a) tuomio on tulossa, b) ihmiset tuomitaan mahdollisuuksiensa mukaan, c) tuomiossa on aste-eroja.

23."Kapernaum" oli tähän aikaan kukoistava kaupunki. Siellä on arvioitu olleen noin 30 000 asukasta. Voidaan sanoa, että kaupunki oli etuoikeutetussa asemassa, koska Jeesus asui siellä. Täällä hän myös opetti eniten ja teki monia ihmeitään. Mutta suurin osa kansasta kääntyi pois hänestä. Kun Jeesus lausuu nämä sanat kaupungille, se ei merkitse sen asukkaiden, vaan kaupungin hävittämistä kokonaan. Roomalaisten ja juutalaisten välisessä sodassa Kapernaum ja sen naapurikaupungit tuhottiin täydellisesti. On vaikeata jopa määritellä tarkalleen sen sijaintia. "Tuonela" on "hadês", näkymätön valtakunta. "Astua alas (katabainè)" merkitsee 'laskeutumista', vaihtoehtoinen lukutapa "(katabibadzè)" taas 'alas pakottamista', 'syöksemistä'. Jos Kapernaumin asukkaat olisivat verranneet itseään Sodoman asukkaisiin, he olisivat luultavasti arvelleet suoriutuvansa vertailusta varsin hyvin. Mutta Jumalan silmissä asia oli toisin. Sodomalla ei ollut koskaan ollut niitä mahdollisuuksia, jotka Kapernaum sai. Sekä Sodoma että Kapernaum ovat esimerkkejä siitä, että synti ei tuhoa ainoastaan yksityisiä ihmisiä, vaan myös kokonaisia kaupunkeja.

24.Sodoma oli hävitetty pari tuhatta vuotta aikaisemmin eikä sitä ollut rakennettu uudelleen. Kuitenkin Herra puhuu edessä olevasta tuomiosta, joka odottaa sekä Sodomaa että Kapernaumia.

*************************************************

Jeesus ylistää Isää

(Luuk. 10:21,22)

25. Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

26. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

27. Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 11:25-26(27)

Lupaus levosta

25."Siihen aikaan" ilmaisee, että Jeesuksen toiminnan suotuisat alkuajat olivat ohitse. Nyt häntä kohtasi entistä avoimempi vastustus. Hän aloitti tämän uuden toimintakautensa kiitoksella. Hän ei ollut kiitollinen siitä, että viisaat olivat tietämättömiä, vaan siitä, että yksinkertaiset ymmärsivät. Hän ei yhdistänyt tässä eikä missään muussakaan kohdassa tyhmyyttä ja uskoa, vaan nöyryyden ja uskon. Huudettuaan voi-huutoja jumalattomille kaupungeille Jeesus saattoi kääntyä ylistämään Isää, mutta tätä ei pidä ymmärtää niin, että hän olisi tehnyt näitä samanaikaisesti. Luukas (10:21 s.) ilmoittaa ajankohdan tarkemmin. Tämä on ensimmäinen Jeesuksen rukous, jonka tapaamme Matteuksella. Se ilmaisee sekä ylistystä että vihkiytymistä. Verbi "eksomologeè", joka on käännetty vastineella "ylistän" merkitsee enemmän kuin kiittämistä ja ylistämistä. Sen voisi kääntää: »tunnustan avoimesti sinun kunniasi».

26.Jakeissa korostuu Jeesuksen jumaluus. Hän kutsuu Jumalaa Isäkseen. Ei olekaan ketään muuta kuin Poika, joka voi täydellisesti ymmärtää Isän. Pelastus ja iankaikkinen elämä merkitsevät Isän ja Pojan tuntemista, Joh 17:3. Kun Jeesus puhuu tässä Isän tuntemisesta, ei ole kysymys älyllisestä tiedosta. Jumalan tunteminen merkitsee hänen kohtaamistaan luottamuksessa ja rakkaudessa sekä elämistä hänen yhteydessään. Poika on myös saanut vallan tuomita tai vapauttaa, Joh 5:22. Suhde Jeesukseen on sen tähden ratkaisevan tärkeä kaikille ihmisille.

*************************************************

Tulkaa minun luokseni!

28. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne,

30. sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 11:28-30)

28.Syntiset saavat levon tulemalla hänen luokseen, joka voi ottaa pois syntikuorman. Uskova löytää levon Jeesuksen luona ottamalla hänen ikeensä päälleen (j. 29). Ies oli tarkoitettu helpottamaan taakkojen kuljettamista, eikä suinkaan ollut itse rasituksena, taakkana.

29.Jeesus ei itse koskaan kulkenut kenenkään ikeen alla. Hän ei tarvinnut sitä, mutta me tarvitsemme. Iestä käyttivät myös rabbiinit vertauskuvana. Kun kirjoittauduttiin jonkun opettajan oppilaaksi, silloin puhuttiin lain ikeestä.

30.Ihminen kantaa joko tätä elämän taakkaa huojentavaa Jeesuksen iestä tai sitä, joka on mainittu Val 1:14:ssa, »Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen.»

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com