Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 5

Vuorisaarna

Autuaaksi julistaminen

(rinnakaispaikka: Luuk. 6:20-23)

1. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle, ja kun hän oli istuutunut, opetuslapset tulivat hänen luokseen.

2. Hän alkoi puhua ja opetti heitä sanoen:

3.      "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

4.      Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

5.      Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.

6.      Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan.

7.      Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

8.      Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

9.      Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.

10.     Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

11.     Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikkea pahaa.

12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä." 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:1-5:11(12)

Vuorisaarna

1."Vuoren" on täytynyt sijaita lähellä Kapernaumia. Matteus puhuu vuoresta, kun taas Luukas sen sijaan »lakeasta paikasta» (6:17). Jeesus on ehkä pitänyt puheensa ylätasangolla, tai hän on voinut koota opetuslapsensa vuoren huipulle, ennen kuin hän sitten meni heidän kanssaan tasangolle, jossa hän paransi sairaat.

2.Kun mainitaan erityisesti, että Jeesus avasi suunsa, korostetaan hänen sanojensa tärkeyttä. Kreikan kielessä sanonnalla on kahdenlainen merkitys: a) juhlallinen, kunnioittava lausuma, jota käytetään esim. oraakkeleista, b) sanaa käytetään henkilöstä, joka avaa sydämensä, joka koko sielustaan ilmaisee, mitä hän haluaa sanoa. Tällä puheella on uudessa liitossa sama merkitys kuin Siinain vuorella annetulla lailla oli vanhalle liitolle. Tästä löydämme kristinuskon eettis-moraaliset lait.

3.Autuas "(makarios)" ilmaisee sellaista iloa, joka on puhdasta ja aitoa, täydellisesti riippumatonta ympärillä olevista vaihtelevista olosuhteista (Joh 16:22). Kannattaa panna merkille, että ensimmäiset autuaaksijulistukset koskevat jotakin, jota ihmisellä ei ole. Tämä asenne, että me olemme »tyhjiä» Jumalan edessä, on kaiken hengellisen siunauksen edellytys. Ensimmäinen ja viimeinen autuaaksijulistus lupaavat samanlaisen palkinnon - taivasten valtakunnan.

4.Toinen autuaaksijulistus liittyy luontevasti yhteen ensimmäisen kanssa. Se tarkoittaa mm. sitä murhetta, jota ihminen tuntee havaitessaan hengellisen köyhyytensä. Tässä käytetty kreikan kielen sana "pentheè" on yksi voimakkaimmista surun ilmaisuista. »Murhe, joka valtaa niin täysin ihmisen, että sitä ei voi kätkeä» (Trench). Ilmaisua käytettiin esimerkiksi kuoleman aiheuttamien menetysten suremisesta. Septuagintassa sitä käytetään mm. 1 Moos 37:34:ssa: »ja suri poikaansa pitkät ajat».

5."Hiljainen" jättää asiansa Jumalalle ottamatta sitä omiin käsiinsä. Ihminen alistuu kärsivällisesti kestämään vääryyttä. Hiljaiset, sävyisät ihmiset kärsivät vääryyttä katkeroitumatta. He hillitsevät itsensä eikä heitä voida kiihottaa tai ärsyttää (Tiit 3:1-7).

6.Ilmaisu merkitsee, että ihminen kaipaa Jumalan valtakunnan perustamista, jossa vääryyttä ei enää voi olla. "Vanhurskaus" on Messiaan valtakunnan tuntomerkki (Jes 11:1-5). Tässä annetaan lupaus, että syyttä kärsimään joutuneet saavat kerran oikeuden.

7.Hepreankielinen vastine sanalle laupeus "(hesed)" ei ilmaise sellaista säälivää asennetta, joka herää ulkoisista vaikutteista, vaan sellaista myötäelämistä, joka syntyy täydellisestä samastumisesta toiseen ihmiseen ja hänen olosuhteisiinsa. Silloin näkee, kuulee ja tuntee kuin tuo ihminen. Koetaan samaa kuin tuo toinen ja kärsitään toisen kanssa. Juuri tällaista laupeutta Jumala ilmaisi tulemalla Pojan, Jeesuksen Kristuksen hahmossa tämän maan päälle. Hän tuli todelliseksi ihmiseksi. Olemme eniten Jumalan kaltaisia ollessamme laupiaita.

8."Puhdassydämiset" eivät yritä palvella samanaikaisesti Jumalaa ja maailmaa. He ovat kiinnittäneet sydämensä »siihen yhteen» (Ps 86:11), he ovat vilpittömiä (1 Aik 29:17). Sydän kuvaa Raamatussa ihmisen koko sisäistä elämää, ei ainoastaan hänen tunteitaan.

9."Rauhantekeminen" on Jumalan lasten todellinen tehtävä tässä maailmassa. Sana "eirênopoioi" ei ilmaise ainoastaan vaikeuksien karttamista. Ei pidä olla vain rauhallinen mieleltään, vaan myös rauhaa edistävä.

10.Näillä sanoilla Jeesus alkaa kertoa opetuslapsilleen siitä kärsimyksestä, jota he saavat kokea maailmassa. Hän tähdensi samaa asiaa monta kertaa myöhemmissä vaiheissa, mutta puhuessaan tässä siitä ensimmäisen kerran, hän korostaa siunausta, jonka saa joutuessaan kärsimään vanhurskauden tähden.

11.Tätä autuaaksijulistusta voidaan pitää edellisen lisäselvityksenä. Opetuslapsia kehotetaan iloitsemaan. Kärsimys on merkki kuulumisesta Kristukselle. Panettelua ja pilkkaa saavat kaikki todelliset kristityt kokea. Juuri hänen tähtensä he joutuvat kärsimään vääryyttä. Sen vuoksi kukaan ei myöskään tule kärsimään turhaan. Taivaassa odottaa palkka.

*************************************************

Maan suola ja maailman valo

(Mark. 9:50; Luuk. 14:34,35)

13. "Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

14. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä.

15. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

16. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:13-16)

13."Suolaa" käytetään ruoka-aineiden säilyttämiseksi tuoreina sekä maustamiseen. Suola ei koskaan voi palauttaa jo menetettyä arvoa. Se voi ainoastaan estää pahaa leviämästä. Suola suojaa ja estää mätänemiseltä. Jeesus puhuu tässä vaikutuksesta, ei joistakin määrätyistä teoista. Kysymys on siitä, että opetuslapset "ovat" jotakin, ja se on heidän tehtävänsä; myös joukosta erottuakseen. Siihen aikaan taloudessa käytettävään suolaan oli usein sekoitettu muita aineita.

14.Heidän ei tullut ainoastaan pitää esillä "valoa". Jeesus sanoi: »Te "olette" maailman valkeus ... » Jeesus sanoi itsestään, että hän oli maailman valkeus (Joh 9:5). Me voimme olla valkeutena ainoastaan ollessamme Jeesuksen valtaamia.

15.Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Niin on myös todellisten opetuslasten laita. He eivät voi salata olevansa Jeesuksen opetuslapsia. Sillä täytyy olla seurannaisvaikutuksensa. "Lampunjalka", jota ei saa kätkeä, on todistus Kristuksesta, mikä on ihmisten valkeus (Joh 14): Jos tämä valkeus asetetaan vakan alle, ihminen lankeaa pois uudesta elämästä ja palaa takaisin vanhaan.

16.Tämä ei merkitse sitä, että heidän vähääkään tulisi mielistellä ihmisiä. Vaikuttimena ei saa koskaan olla se, että ihmiset näkisivät ja huomaisivat meidän hyvät tekomme. Isälle tulevan kiitoksen täytyy aina olla ensisijaisena ja ainoana vaikuttimena jokaisessa hyvässä teossa (6:1). Tekojen tulee olla ihmisten näkyvissä ohjaamassa heitä Jumalan luo.

*************************************************

Jeesus ja laki

17. "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.

18. Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

19. Joka siis jättää pois yhdenkin näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka noudattaa ja opettaa näitä käskyjä, sitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa.

20. Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:17-20)

17.Jeesuksen ja hänen opetustensa ja toisaalta Vanhan testamentin välillä ei ollut ristiriitaa. Hän noudatti lakia täydellisellä tavalla täyttämällä määräykset ja ennustukset ja ottamalla lain säätämän rangaistuksen päälleen syntisten sijaiskärsijänä. Jumalan moraalilaki ilmoittaa hänen tahtonsa ja hänen pyhyytensä, eikä sitä voi kukaan kumota. Se on aina voimassa Jumalan kansalle.

18."Totisesti" (aamen) korostaa jotakin, joka on luotettavaa ja uskomisen arvoista, lujaa ja varmaa. Jeesus käytti tätä sanaa usein. Mikään Jumalan tekemä tai antama ei ole vähäpätöistä. Pienimmälläkin kirjaimella ja pisteellä on arvonsa. "Ièta" viitannee heprean pienimpään kirjaimeen "jod". Piirto "(kerea)" oli luultavasti pilkku, joka usein merkittiin Vt:ssa kirjainten ylle. On mahdollista, että Jeesus viittaa kirjureiden suureen huolellisuuteen näiden jäljentäessä lakia. He eivät voineet jättää pois pienintäkään piirtoa tai kirjainta. Jos he olisivat sen tehneet, olisi merkitys saattanut muuttua toiseksi kuin alkuperäisessä tekstissä. Lain hengellinen sisältö - rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan - ei milloinkaan tule muuttumaan. Se pysyy voimassa ikuisesti.

19.Fariseukset opettivat, että eri käskyt olivat eriarvoisia. Muutamat olivat tärkeämpiä kuin toiset, ja vähemmän tärkeiden rikkominen ei ollut kovinkaan vaarallista. Laki oli jaettu 613 käskyyn. 248 näistä oli myönteisiä, 365 kielteisiä. Käytiin aina kiihkeitä keskusteluja siitä, mitä käskyjä oli pidettävä tärkeimpinä.

20.Kirjanoppineet ja fariseukset eivät innostaan huolimatta saaneet tunnustusta Jeesukselta, koska he olivat vain Jumalan vaatimusten inhimillisiä tulkitsijoita. Heidän suuri virheensä oli, että he askartelivat yksityiskohtien eikä periaatteiden, toimintamallien enemmän kuin taustamotiivien parissa. Jumala vaatii vanhurskautta. Se on jumalallinen normi. Niinpä vanhurskas ihminen on normaali ihminen, ihminen sellaisena, miksi hänet on tarkoitettu. Kirjanoppineet ja fariseukset tekivät laista innoituksen lähteen sijasta taakan. Heidän mielestään laki teki ihmisen vanhurskaaksi. Jeesuksen sanat tässä tilanteessa olivat valtaisa haaste. Sen täytyi päättyä ristiin!

*************************************************

Tappaminen ja viha

21. "Te olette kuulleet, että esi-isille on sanottu: 'Älä tapa'(6) ja 'Joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.'

22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Se taas, joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion. Mutta joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

23. Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

24. niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja mene sitten uhraamaan lahjasi.

25. Tee pian sovinto riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin olet hänen kanssaan matkalla, ettei riitapuolesi luovuttaisi sinua tuomarille ja tuomari vartijalle ja ettei sinua heitettäisi vankilaan.

26. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin kolikon."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:21-26)

21.Jeesus ei sanonut »lukeneet» vaan »kuulleet». Hän puhui tavallisille ihmisille, joista monet eivät edes osanneet lukea. On mahdollista, että hän tahtoi tällä sanoa: »Olette kuulleet kirjanoppineiden sanovan ... » Nämä nimittäin opettivat, että murhan tekijät joutuisivat tuomioistuimeen tuomittaviksi, mutta sisäistä vihaa ja kaunaa ei rangaistaisi. Jeesus sitä vastoin oli kiinnostunut ihmisen sydämen sisimmästä (j. 22). Jokaisessa Israelin kaupungissa oli tuomioistuin, jossa oli seitsemän jäsentä.

22.Jeesus ja Ut muutenkin tuomitsevat kaikenlaisen itsekkyydestä johtuvan vihastumisen. Raamattu puhuu myös pyhästä vihasta, mutta se ei kohdistu lähimmäisiin eikä myöskään heidän synteihinsä. "Orgê" on kestävä vihan muoto, pitkävihaisuus. Ihminen ruokkii vihaansa ja pitää sitä yllä. »Sinä tyhjänpäiväinen» on erittäin halveksiva sanonta, joka aliarvioi ihmisen älyä, kun taas ilmaisu »sinä hullu» kuvaa ihmisen luonteen halveksintaa tarkoittaen lähinnä »sinä lurjus». "Suuri neuvosto", synedrion, oli Jeesuksen aikana juutalaisten korkein tuomioistuin. Sitä johti ylipappi ja siinä oli 71 jäsentä.

23.Tässä Jeesus ei puhu tilanteista, jolloin joku on vahingoittanut meitä, ja me kannamme siitä syystä hänelle kaunaa. Hän puhuu tilanteista, jolloin me olemme vahingoittaneet tai loukanneet toista emmekä ole välittäneet korjata asiaa.

24.Jumala hyväksyy sen "lahjan", jonka annamme hänelle, jos elämme yhteydessä hänen kanssaan ja toimimme hänen tahtonsa mukaan. Emme voi olla oikeassa suhteessa Jumalaan, ellemme ole oikeassa suhteessa lähimmäisiimme. Onko meillä syytä olla vihainen veljellemme vai ei, sillä ei ole mitään merkitystä. Molemmissa tapauksissa meidän on lähdettävä sopimaan asia.

25."Sovinnon" aika on aina nyt. Augustinus on sanonut: »Jos joku tekee sinulle pahaa, niin kiiruhda antamaan hänelle anteeksi, jotta yhden sijasta ei olisi kahta vihaista ihmistä.» Roomalaisen lain mukaan sillä, jolla oli riita-asia jonkun toisen kanssa, oli oikeus haastaa hänet tuomarin eteen, elleivät he pystyneet sopimaan asiasta keskenään. Jos toinen kieltäytyi saapumasta paikalle, niin hän voi pyytää tämän luokse todistajan ja pakottaa sitten syytettyä tulemaan tuomarin luo. Jos he pääsivät yksimielisyyteen matkalla, he saattoivat tietenkin kääntyä takaisin, jolloin tuomarilla ei enää ollut asian kanssa mitään tekemistä. Tässä ei kuitenkaan ole kysymyksessä vain suhteemme lähimmäiseen. Asenteellamme on vaikutuksensa Jumalan ikuisiin tuomioihin.

26."Viimeisenkin rovon", oikeastaan "kodrantes", roomalaisten kupariraha, jonka arvo oli kaksinkertainen ropoon "lepton" verrattuna. Jeesus varoittaa tässä vakavasti meitä elämästä niin, että astumme Jumalan eteen olematta sovitettuja hänen kanssaan. Hän on sinä päivänä sekä syyttäjä että tuomari. Luuk 12:57-59:ssa nämä sanat toistuvat yhteydessä, josta tämä käy vielä selvemmin esille.

*************************************************

Aviorikos ja avioero

27. "Te olette kuulleet sanottavan: 'Älä tee huorin.'

28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan.

29. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinulle on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

30. Jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Sinulle on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.

31. On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.'

32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, saattaa hänet tekemään aviorikoksen, ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:27-32)

27.Ei riitä se, että on tekemättä syntiä. Ei saa edes halutakaan. Jeesus opetti, että ihmistä ei tuomita ainoastaan teoista, vaan enemmänkin niiden himojen mukaan, jotka johtavat tekoihin. Jumala vaatii omakseen koko ihmisen - hänen mielenlaatunsakin. Tässä ei puhuta luonnollisesta, normaalista halusta, joka kuuluu ihmisen luontoon. Kysymys ei myöskään ole jostakin satunnaisesta katseesta tai hetkellisestä herätteestä, vaan siitä, että »yhdistää katseensa toisen katseeseen» (Zahn). Ihminen hemmottelee kiihoketta, kunnes siitä syntyy himo. Lainaus on 2 Moos 20:14:sta. Vrt. 5 Moos 5:18.

29.Sana "viettelee (skandalidzè)" viittaa ansassa olevaan houkuttimeen, syöttiin. Tässä puhutaan kaikesta sellaisesta - oli se sitten mitä tahansa - joka voi johtaa ihmisen lankeamiseen. Kiusaus syntiin on karkotettava jyrkästi. Niinkin kallisarvoisen elimen kuin silmän tai jalan menettäminen on pientä verrattuna siihen, että joutuu iankaikkiseen kadotukseen. Sana ei tietenkään ole tarkoitettu tulkittavaksi kirjaimellisesti. Jeesus tahtoo näyttää räikeällä kuvalla, että kiusaukseen ja pahuuteen on käytävä käsiksi juuria myöten kerralla, ennen kuin synti kasvaa teoksi.

Parhaatkin jäsenemme - oikea silmä tai oikea käsi - voivat vietellä meidät kaikkein vaarallisimpiin synteihin, ellemme pidä varaamme.

31.Juutalaisten keskuudessa ainoastaan miehet voivat hakea "avioeron". Rabbi Shammain mukaan 5 Moos 24:1:ssa olevat sanat »on tavannut hänessä jotakin häpeällistä» - voitiin ymmärtää ainoastaan aviorikokseksi, kun taas Hillel tulkitsi ne niin, että se koski kaikkea, mikä ei ollut miehelle mieleen. Tästä syystä fariseuksetkin kysyivät Matt 19:3: »Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?» Rabbi Akiba meni vielä pitemmälle opettaessaan, että mikäli mies ei pitänyt vaimostaan tai hän löysi jonkun kauniimman, hän saattoi ottaa avioeron. Jeesuksen aikana miehen oli hyvin helppoa saada ero. Ulkonainen muodollisuus, erokirje, laadittiin huolella, mutta varsinaisesta perussyystä ei kovin paljon välitetty. Erokirje kuului näin: »Olkoon tämä minulta sinun erokirjoituksesi, erokirjeesi ja vapautesi, niin että voit avioitua kenen kanssa tahdot.» Ainoa, mitä miehen oli tehtävä, oli antaa vaimolleen tämä asiakirja kahden todistajan läsnä ollessa, ja näin tehden avioero oli tapahtunut.

32.Eronneella naisella ei ollut lupaa avioitua uudelleen, koska uskottomuus teki lain mukaan hänet syypääksi kuolemaan (3 Moos 20:10; 5 Moos 22:22). Jeesus palaa siis lain alkuperäiseen tarkoitukseen (1 Moos 2:24; 24:67; vrt. Ef 5:31-32; Hebr 13:4 ja Matt 19:3-9). Tässä edellytetään: Joko nainen menee uudelleen naimisiin ja tekee näin aviorikoksen, koska hänellä on jo ollut mies aikaisemmin elämässään, tai ellei hän tee niin, hänet leimataan siveettömäksi naiseksi. Se osapuoli, jota vastaan syntiä tehdään, saa tällöin epäoikeudenmukaista epäluuloa osakseen.

*************************************************

Vala ja vannominen

33. "Vielä olette kuulleet, että esi-isille on sanottu: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Täytä Herralle vannomasi vala.'

34. Mutta minä sanon teille: älkää vannoko lainkaan, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,

35. älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki.

36. Älä vanno myöskään pääsi kautta, sillä et sinä pysty tekemään ainuttakaan hiusta valkoiseksi tai mustaksi.

37. Olkoon teidän puheenne 'kyllä' tai 'ei'. Mitä siihen lisätään, on pahasta."

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:33-36(37)

33.Fariseukset olivat tulkinneet käskyn (2 Moos 20:7) niin, että Herran nimessä ja luotujen asioiden kautta vannotuilla valoilla oli ero. Herran nimessä vannottu vala oli sitova, kun taas muut olivat sen luontoisia, että niistä saattoi peräytyä. Mutta Jumala on koko luomakuntansa herra. Siksi kaikenlainen väärin vannominen on hänen nimensä häpäisemistä.

34.Tässä ei voida tarkoittaa tuomioistuimissa vannottavaa valaa, vaan jokapäiväisessä puheessa tapahtuvaa vannomista. Laissa käskettiin tehdä vala (2 Moos 22:10-11). Jumala on vannonut itsensä kautta.

35.Valan vannominen jonkin Jumalalle kuuluvan kautta on sama kuin vannoisi hänen itsensä kautta, sillä ilman Jumalaa millään ei ole mitään arvoa. Hän on antanut kaikelle oman arvonsa. Jerusalemin "kautta" voidaan kääntää myös Jerusalemia "vastaan". Vaikka Jumalan nimeä ei suoraan mainita valassa, hän on kuitenkin siinä mukana. Jos sanotaan »taivaan kautta» (j. 34), se merkitsee »Jumalan valtaistuin». »Maan kautta» merkitsee »hänen astinlautansa». »Jerusalemin kautta» tarkoittaa »suuren Kuninkaan kaupunkia».

36.Tosiasiallisesti ihminen itse on vastuussa valassa antamastaan lupauksesta. Ellei hän tekisi väärin pikku asioissa, ei valan vannominen olisi tarpeellista. Valalla ei ole mitään tekemistä kirouksen kanssa. Vala tarkoittaa, että kutsutaan joku toinen, esimerkiksi Jumala, todistamaan henkilön sanojen totuudellisuus. Vannominen kielletään myös Jaak 5:12:ssa. Siinä se yhdistetään Jumalan tuomioon, kuten aikaisemmin vuorisaarnassa.

*************************************************

Kosto

(Luuk. 6:29,30)

38. "Te olette kuulleet sanottavan: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.'

39. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.

40. Jos joku tahtoo käydä oikeutta sinua vastaan viedäkseen paitasi, anna hänelle viittasikin.

41. Jos joku pakottaa sinut virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

42. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka tahtoo lainata sinulta."

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:38-42)

38.2 Moos 21:23-25 ja 3 Moos 24:18-20:ssa olevaa lakia ei annettu, jotta kuka hyvänsä saisi kostaa omin päin. Juutalaiset rabbiinit olivat hyvin tyytyväisiä voidessaan lainata käskyjä ja sääntöjä, joita heidän edeltäjänsä olivat lausuneet. Jeesus ei turvautunut kehenkään itseään korkeampaan auktoriteettiin opettaessaan kansaa.

39.Kristityn ei pidä ajatella omia oikeuksiaan, vaan velvollisuuksiaan; ei etuoikeuksiaan, vaan vastuutaan. Jae korostaa, että meidän ei tule yrittää saada oikeutta vain oman etumme vuoksi. Tässä ei ole kysymys passiivisuudesta tai vaikenemisesta silloin, kun vääryyttä tehdään muille, vaan siitä, että meidän pitäisi jättää itsemme ja asiamme Jumalan, kaikkivaltiaan tuomarin, käsiin. Jos löi toista oikealle poskelle, oli yleensä lyötävä oikean käden selkäpuolella. Tällaista lyöntiä juutalaiset pitivät erityisen loukkaavana.

40.Lain mukaan saamamiehelläkään ei ollut oikeutta ottaa velallisen ihokasta tai vaippaa, 2 Moos 22:26-27. Ihokas oli alusvaate ja vaippa päällysvaate. Opetuslapsen tulee olla valmis luopumaan henkilökohtaisestakin omaisuudestaan, jos hän on joutunut oikeuden eteen väärin syytettynä.

41.Sana "pakottaa (angareuè)" tulee substantiivista "angaros", joka on persialainen sana ja tarkoittaa 'kuriiria', 'pikalähettiä'. Pohjana on vanha kuriirien käyttö persialaiseen tapaan. Persialaisten keskuudessa oli tapana lähettää matkaan juoksijoita viemään kirjeitä ja uutisia. Näillä oli oikeus pyytää keneltä tahansa apua. He voivat pyytää hevosia ja pakottaa niiden omistajia lähtemään mukaansa, jos he katsoivat parhaaksi. Roomalaiset omaksuivat tämän tavan persialaisilta, mutta vähitellen käytäntö muuttui niin, että kaikki korkea-arvoiset roomalaiset katsoivat itsellään olevan saman oikeuden. "Virsta" tarkoittaa roomalaista pituusmittaa, 1000 askelta, joka on vajaa 1,5 km.

42.Jakeen 42 alkuosa on otettu 5 Moos 15:7,8:sta, jälkimmäinen osa on rabbiinien lisäys. Juutalaiset pitävät tärkeänä velvollisuutta antaa kerjäläisille ja lainaa haluaville. Oman kansan jäsenille annettua lainaa pidettiin lähinnä lahjana.

*************************************************

Rakastakaa vihamiehiänne

(Luuk. 6:27-36)

43. "Te olette kuulleet sanottavan: 'Rakasta lähimmäistäsi' ja 'Vihaa vihamiestäsi.'

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä(7),

45. että olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin.

46. Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, minkä palkan te siitä saatte? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Jos te tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

48. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 5:43-48)

43.Arameankielinen sanontatapa kuuluu: »Sinun ei tarvitse rakastaa vihollistasi». Rakkauden käsky tulkittiin niin, että se koski ainoastaan juutalaisia. Muiden ihmisten vihaaminen oli siis hengellisesti katsoen oikein tämän näkemyksen mukaan. Jeesus ulotti lähimmäissuhteen koskemaan koko ihmiskuntaa. Tällä hän tahtoo osoittaa, miten laaja Jumalan rakkaus on.

44.Jeesus itse on paras esimerkki näiden sanojen täyttämisestä. Tämä käy selvästi ilmi hänen kärsimyshistoriastaan. Hän paransi vihollisensa (Luuk 22:51), hän rukoili vihamiestensä puolesta (Luuk 23:34) ja hän kuoli vihamiestensä edestä (Room 5:10). Kukaan ei ollut aikaisemmin kuullut tällaista. 2 Moos 23:4-5:n mukaan oli selvää, että vihollista tuli kyllä auttaa, mutta Jeesus menee paljon pidemmälle. Auttamisesta on pitkä askel rakastamiseen. Jeesus ei koskaan pyydä meitä rakastamaan vihollisiamme samalla tavalla kuin rakastamme läheisiämme ja rakkaitamme. Sanat ovat erilaiset. Kun on kysymys läheisimmistämme, rakkaus on syntynyt meidän sisimmässämme. Vastustajien rakastamisessa tulee mukaan myös tahto.

45.Jumalan lapseksi tullaan uudestisyntymisessä uskomalla Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, ei hyvien tekojen kautta. Ne, joille Jeesus nämä sanat kohdisti, halusivat osoittautua Jumalan lapsiksi tekemällä niitä tekoja, jotka kuuluivat parannukseen. Jae 16 edellyttää heidän olleen Jumalan lapsia. Meitä kehotetaan tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi (2 Piet 1:10), niin että meitä voidaan todella kutsua Jumalan lapsiksi. Lapset yleensä muistuttavat isäänsä. Ainoastaan Isä voi luoda tämän samankaltaisuuden.

46.Juutalaiset halveksivat publikaaneja ja pakanoita (j. 47). Publikaanit perivät veroja roomalaisille ja hankkivat siten itselleen etuisuuksia. Pakanat olivat Jumalan suunnitelman ulkopuolella. Mutta sekä publikaanit että pakanat, joita liiton kansa halveksi, pystyivät harjoittamaan lähimmäisen rakkautta ystäviään kohtaan. Vasta kun rakkauden piiriin tulevat myös vihamiehet, se tulee täydelliseksi (j. 48).

48.Kreikan kielen sana "(teleios)" 'täydellinen' tarkoittaa tässä uskovassa tapahtuvaa kypsymistä jumalanpelkoon. Kun sanaa käytetään Jumalasta, sillä ei korosteta hänen synnittömyyttään vaan hyvyyttään. Täydellisyys ei merkitse myöskään meidän kohdallamme synnittömyyttä, vaan sitä, että Jumalan Henki saa valvoa kaikkea toimintaamme. Sana tarkoittaa jotakin täydellisesti ja loppuun kehittynyttä. Niin kuin Jumala rakastaa meitä, niin meidänkin tulee rakastaa muita ihmisiä. Se rakkaus, josta tässä on kysymys, voi syntyä ainoastaan Jumalan vaikutuksesta. Rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme, Room 5:5.

 

Sivun alkuun

©2018 MATTEUKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com